Tässä blogissa puhe kulttuurista muuttuu pieniksi ja suuremmiksikin teoiksi. Kulttuurituottajat ovat tämän päivän ja tulevankin mahdollistajia, organisaattoreita, taiteen ja kulttuurin välittäjiä, joita ilman kulttuurin tulevaisuudesta ei tule sellaista kuin viime viikon keskiviikkona iso salillinen kulttuuriväkeä toivoi.Olin nimittäin Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaisuudessa, jossa pohdittiin kulttuurin tulevaisuutta. Katse oli vuodessa 2035. Haluttiin nähdä, toivoa ja uskoa että taiteen ja kulttuurin merkitys yhteiskunnassa on tuolloin aivan eri luokkaa kuin tänä päivänä.
Annan toki juhlapuheille kaiken niiden ansaitseman kunnian. Kulttuurista ei koskaan puhuta liikaa. Tällaisille selonteoille, ennustuksille ja muille näyille on kuitenkin tyypillistä, että konkretiaan niiden avulla ei päästä. Selonteoista ei selviä, kuka täsmälleen tekee, tekee mitä ja millä rahalla, jotta parempi tulevaisuus on joskus täällä. Miten päästä juhlapuheista tositoimintaan?
Kulttuurituottajien ja tuottajaksi opiskelevien työ on usein arkista. Sen taustalla on kuitenkin kaikkea muuta kuin arkinen, ja vieläpä hyvin tärkeä ajatus. Tekojen liikuttajana on vahva näkemys siitä, että taide ja kulttuuri on tärkeää ihmiselle ja yhteisöille. Että kaikille on taattava oikeus osallistua kulttuurielämään, nauttia kulttuuri- ja taidekokemuksista, toteuttaa itseään ja rakentaa yhteisöllisyyttä taiteen ja kulttuurin avulla. On se sitten Toscaa, torvisoittoa tai tatuointitaidetta.
HUMAKin Kulttuurituotannon yksikön opiskelijat ja muu väki luovat paitsi omaa tulevaisuuttaan, myös kulttuurin tulevaisuutta ja tulevaisuuden kulttuuria. Tervetuloa mukaan!
Katri Kaalikoski, koulutusjohtaja, HUMAK
Kiitos HUMAKin Kauniaisten kampuksen opiskelijoille tästä tekstiäni innoittaneesta hupparikuvasta!Hallituksen selonteko kulttuurin tulevaisuudesta 2010
