Veeran vaihtokokemuksia Karlstadista

Päätin aikalailla heti opiskelujen alettua, että lähden vaihtoon, siitä ei ollut epäilystäkään. Kohteista minua kiinnosti oikeastaan aika moni, eniten Britannia, Saksa, Itä-Eurooppa ja Ruotsi. Halusin vaihtoon osin perinteisten syiden takia, mutta koetin miettiä asiaa myös ammatillisesti ja omien vahvuuksieni puolelta pidemmälle. Olen matkustellut, seikkaillut ja opetellut kansainvälisyyttä koko ikäni, joten tarvetta rajojen kokeilemiselle tai muulle sekoilulle ei ollut. Lähdin ennen kaikkea etsimään hyvää koulua, jossa opiskella sellaisia kursseja, joita HUMAKilla ei ollut tarjolla, matkustelemaan ja oppimaan maasta lisää, kartuttamaan jo ihan mukiinmenevää ruotsintaitoa ja löytämään edes pari mukavaa tyyppiä. Bonuksena olisi mukavaa luoda ammatillisia suhteita. Kyllästyn arkielämään myös joskus liiankin helposti, joten tämmöisiä haasteita (jotka usein myös kaduttavat jossain vaiheessa) on pakko olla odotettavissa vähintään puolivuosittain.

Ruotsiin liittyy paljon vahvoja ennakkoluuloja, niin kuin mihin tahansa maahan. Halusin ennen kaikkea tsekata, ovatko ruotsalaiset kauniimpia, tyylikkäämpiä ja iloisempia ja on osaavatko he hoitaa yhteiskuntaansa niin, että kaikilla on periaatteessa hyvä olla. Myös maahanmuuttopolitiikka ja kulttuuritapahtumien kirjo kiinnostivat. Ilokseni ja yllätyksekseni pystyin toteamaan, että kliseet eivät ole vain kliseitä vaan totta.

Vaihtokohteeksi valikoitui Keski-Ruotsissa Värmlannin läänissä sijaitseva kaupunki nimeltä Karlstad. Kaupunki on noin Jyväskylän kokoinen opiskelijakaupunki, jossa on 90 000 asukasta ja yksi maan suurimmista yliopistoista Karlstad Universitet. Kaupunki sijaitsee Tukholman ja Oslon välissä niin, että kumpaakin on muutaman tunnin matkustaminen.

Karlstadin yliopisto oli ehdottomasti yksi vaihdon parhaista puolista. Opetus oli laadukasta ja iso ja suhteellisen uusi laitos pyöri moitteettomasti. Opiskelijoita oli noin 20 000, joista hyvin monet maahanmuuttajataustaisia ja noin 250 vaihto-oppilaita. Lukujärjestyksessäni olivat kurssit:

• Intercultural communication in media, arts and literature (7,5 op)
• Web design and digital imaging (15op)
• Swedish as a foreign language 4. (7,5op)

Ensimmäisessä jaksossa oli web design, jonka kuvittelin olevan jotain perinteistä mediasta ja sen vaikutuksista lässyttämistä höystettynä myös käytännön toiminnalla. Toisin oli. Kurssi oli älytöntä tykitystä nettisivujen teosta, dreamweaver-ohjelmasta javascriptiin ja raakaan koodaukseen, toinen puoli oli kuvien analysointia ja Photoshopin käyttöä. Digital Imaging-osiossa viilattiin lisäksi nettisivujen ja graafisen ulkoasun ilmettä. Suurimmalla osalla osallistujista oli jonkinlaista kokemusta alasta tai he opiskelivat sitä täysipainoisesti. Kurssi oli yksi elämäni stressaavimmista jaksoista, lähes koskaan ei ole tarvinnut yrittää niin kovasti päästäkseen läpi. Nyt olen kuitenkin tosi onnellinen, että taistelin.

Ruotsin kurssi oli rento ja keskusteleva ja suomalaisena, ruotsia melko hyvin taitavana, ainakin kieliopin osalta jopa helpohko. Antoi paljon uutta sanastoa ja rohkeutta käyttää kieltä, eikä tunneilla takerruttu virheisiin. Opettaja oli rennon innokas ruotsalainen ja tunneilla käytettiin vain ruotsia.

Viimeinen taidekurssi oli myöskin omasta mielestäni todella mukava. Aihepiirien kokonaisuus oli miltei hämmentävä sekoitus afrikkalaisesta elokuvasta hiphop-kulttuuriin ja kuolemakäsitykseen. Tunnit sisälsivät paljon esimerkkejä kirjoista, leffoista, tv-sarjoista ja artikkeleista ja keskustelu oli kiinnostavaa, koska osallistujat olivat varmasti yli kymmenestä maasta. Kurssilla luettiin romaani, josta oli sekä kirjallinen että suullinen tehtävä. Lopputyönä oli pitkä essee, jonka aiheen sai käytännössä valita vapaasti kurssiin liittyen. Opettaja oli sujuvaa englantia puhuva Andreas. Välillä tällä kurssilla tuli autuaan tiedostavaksi taiteen analyysistä ja siihen liittyvästä akateemisesta ylemmyydentunteesta, ah.

Yliopistolla toimi myös kuntosali ja ohjattuja ryhmätunteja, joille pääsi erillisellä kortilla. Lisäksi hyvä tapa musiikki-ihmisille on upottautua paikalliseen porukkaan yliopiston kuoron kautta. Itse lauloin siinä, taso oli hyvä ja hienoja keikkoja tarjolla. ISAK eli international student association oli etenkin vaihto-opiskelijoille toimiva järjestö, johon sai liittyä halvalla. He järjestivät paljon juhlia ja mm. ruotsin tunteja. Itse en ollut jäsen, koska toiminta oli minun mielestäni melko kämästä ja bileet tylsiä, mutta osa tykkäsi paljonkin. Kv-asioissa sai apua hyvin ja nopeasti, yliopistolla toimi myös terveydenhuolto ja esimerkiksi psykologin palvelut. Toimivaa!

Vaihtoon kannattaa ehdottomasti lähteä. Se tuo arvostusta kotimaahan ja omiin kavereihin ja perheeseen. Se opettaa sietämään epämukavuutta ja rohkaisee puhumaan, luomaan kontakteja ja hoitamaan jokapäiväiset asiat. Toisaalta se tarjoaa ennen kuulumatonta vapautta, johon ei kuulu tapaamisia tai laajoja sosiaalisia verkostoja. Puhelin ei soi moneen päivään. Opiskelu saattaa olla aivan erilaista ja motivoida tai antaa uusia ideoita. Saattaa löytää sielunkumppanin. Tukirahaa on ihan kivasti, joten voi matkustella ja voi juhliakin sopivassa tasapainossa, kun kukaan ei kerrankaan tunne sinua. Ruotsiin suosittelen lähtemään kielen, tapojen, läheisyyden ja toimivuuden takia. Karlstad sopii niille, joille keskisuuri ja normaali kaupunki on ok.

Veera Tuhkala, kulttuurituotannon opiskelija Jyväskylästä.

Kuva 1. Heidi ja Veera.

Kuva 2. Lätkätunnelmissa.

Kuva 3. Lähikaupungissa Karlskogassa.

Kulttuuripolitiikkaa opiskelemassa Saksassa

Kulttuurituotannon kansalliset eroavuudet ja samankaltaisuudet, kulttuuripolitiikan kiemurat ja kuviot Euroopassa sekä kulttuurialan tulevaisuus puhuttivat opiskelijoita ja opettajia Saksassa helmikuun lopulla. Kyseessä oli EU:n tuella järjestetyn intensiivikurssin kolmas ja samalla viimeinen toteutus, johon osallistui lähemmäs 40 opiskelijaa Suomesta, Bulgariasta, Puolasta ja Saksasta.

Intensiivikurssi Culture as a Resource for Future Europe on järjestetty aiemmin Suomessa (2010) ja Bulgariassa (2011). Kurssin koordinaattorina on ollut Ludwigsburgin Pedagoginen korkeakoulu Saksasta, ja osallistujina HUMAKin ohella Jagellonian yliopisto Puolasta sekä South-West University Bulgariasta. Kustakin maasta kurssille on osallistunut vuosittain 10–15 kulttuurituotannon opiskelijaa sekä lukuisa joukko opettajia ja kulttuurialan asiantuntijoita.

Ludwigsburgissa pidetyn kaksiviikkoisen aikana opiskelijat pitivät esitelmiä eri maiden kulttuuripolitiikasta ja kulttuurisista innovaatioista, tuottivat ryhmätöinä postereita niin monikulttuurisuudesta kuin kulttuurialan tulevaisuuden visioista ja kävivät vilkkaita keskusteluja kulttuurituotantoa koskettavista muutostekijöistä sekä alan koulutuksellisista sisällöistä. Lukuisten kulttuurikohteisiin suunnattujen vierailukäyntien yhteydessä oli mahdollista tavata alalla työskenteleviä ammattilaisia ja reflektoida kansainvälisiä käytäntöjä.

Ohjelmaan sisältyi myös illanviettoja, joissa vallitsi kansainvälinen tunnelma leikkimielisten kilpailujen, laulujen ja esitysten kera. Stuttgartissa vierailtiin katsomassa modernia tanssia ja nukketeatteriperformanssia.

Kurssin tavoitteena oli antaa opiskelijoille tietoa eri maiden kulttuurisista käytännöistä ja raottaa ovea kansainvälisen yhteistyön mahdollisuuksiin muuttuvassa maailmassa. Tavoitteena oli niin ikään saattaa kulttuurituottajiksi valmistuvat opiskelijat yhteen pohtimaan omaa alaansa ja toimintaympäristöään eurooppalaisessa viitekehyksessä. Kansainvälinen verkostoituminen on tässä tietenkin avainasemassa, mitä intensiivinen opiskelu tämänkaltaisessa ympäristössä hyvin tukee.

HUMAKista kurssilla toimivat opettajina allekirjoittaneen ohella yliopettaja Hannu Sirkkilä ja TKI-koordinaattori Juha Iso-Aho. Myös paikallinen lehdistö huomioi kurssin olemassaolon kiitettävästi.

Lisätietoa IP-kurssista: http://culturalpolicyip.wordpress.com/

Pekka Vartiainen, yliopettaja

Onko tuottajalle töitä?

Aloittaessani kulttuurituottajaopinnot HUMAKissa muutama vuosi sitten sain kuulla paljon varoituksia kulttuurialan pätkätöistä. Mitä pidemmälle opinnot etenivät, sitä paremman käsityksen kuitenkin sain tuottajien työllisyydestä ja nyt - pian valmistuvana kulttuurituottajana - voin todeta, että töitä osaaville tuottajille on.

Neljän vuoden aikana kaikenlaisia harjoitteluita ja töitä opiskelun ohessa tehneenä olen huomannut, että tuottajien osaamista todellakin kaivataan. Esimerkiksi monille taiteilijoille paperityöt ovat kauhistus ja oman osaamisen markkinointi ja myynti tuskaista. Ongelmana ei olekaan usein töiden määrä vaan rahoitus. Monet pienet kulttuuriyhdistykset tarvitsisivat apua kaikenlaisissa asioissa apurahojen hakemisesta nettisivujen päivitykseen erityisesti suurimpaan kiireaikaan, esimerkiksi esityskauden alussa. Yhdistyksillä ei kuitenkaan useimmiten ole varaa kokopäiväisen tuottajan palkkaamiseen, ja siksi tuottajan leipä koostuu usein pienistä palasista. Jonkun tuottajan vuosi voi jopa olla rytmitettynä eri vuodenaikoina järjestettävien tapahtumien mukaan.

Kulttuurikirkon erikoisuutena ovat aivotutkimusta ja taidetta yhdistelevät
Tunnetiistait. Ensimmäisen Tunnetiistain teema oli Hämmästys.

Suomussalmiryhmä avasi Pitskun Kulttuurikirkon syyskauden 2010.

Freelancer-työskentely on tullut minulle tutuksi varsinkin tämän viimeisen opiskeluvuoden aikana. Olen tehnyt töitä esimerkiksi Pitskun Kulttuurikirkolle ja ISIS teatteriyhdistys ry:lle. Molemmat ovat kaivanneet apua tiedotukseen, markkinointiin sekä apurahojen hakemiseen. Lisäksi olen tehnyt keikkamyyntiä ISIS teatterille: heillä ei ole omaa näyttämöä, joten olen kaupannut Tyttö nimeltä Tsunamika esitystä suuremmille teattereille ja kulttuuritaloille.

LiTyttö nimeltä Tsunamika on ISIS teatterin
tuottama koko perheen musiikkinäytelmä.

Kahden mainitsemani yhdistyksen lisäksi minua ovat työllistäneet Valtion taidemuseon Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys -yksikössä toimiva Kulttuuria kaikille neuvontapalvelu ja Via Crucis pääsiäisnäytelmää järjestävä Aava-tuotannot Oy. Kulttuuria kaikille palvelulle teen tällä hetkellä viestintää toimeksiantona, eli lähinnä ylläpidän heidän verkkosivujaan ja tiedotuslistaansa. Via Cruciksessa vastuullani on pääasiassa lupien hankinta ja yhteydenpito viranomaisiin sekä vapaaehtoisiin. Välillä neljän työpaikan tehtävien ja opinnäytetyön tekemisen kanssa tasapainottelu on ollut haastavaa, mutta toisaalta myös hyvin antoisaa.

Tällä hetkellä tulevaisuus tuntuu oman työllistymisen näkökulmasta valoisalta, koska hommia on kuluneen vuoden aikana tarjottu melkein enemmän kuin olen ehtinyt tehdä. Näyttää siis siltä, että ensimmäisen opiskeluvuoden pelot osoittautuvat turhaksi.

Kirjoittaja: Outi Salo, 4. vuosikurssin kulttuurituottajaopiskelija
Kuvat: Rimma Lillemägi (Tyttö nimeltä Tsunamika), Ilari Nummi (Pitskun Kulttuurikirkko)

Kulttuurivuosi oli ja meni - mitä jäi tuottajille

Turun vuosi Euroopan kulttuuripääkaupunkina oli ja meni. Vuosi tarjosi mahtavia työmahdollisuuksia suurelle joukolle tapahtumatuottajia sekä hyvän alustan testailla uudenlaisia toimintatapoja.

Play and Rewind from Turku 2011 on Vimeo.

Eipä jäänyt huomaamatta työ. Kulttuuripääkaupunkivuoden jatkotyöryhmä esitti raportissaan "Turku palaa edelleen" seuraavaa:


"Luovan talouden sisältöihin keskittyvä osaaminen on saatava aiempaa kattavammin käyttöön elinkeinotoiminnan eri alueilla. Taide- ja taitelijakoulutus sekä muotoilu tuovat mukanaan toimintatapoja, jotka auttavat ongelmanratkaisussa ja taloudellisten menestymismahdollisuuksien löytämisessä. Kulttuuripääkaupunkivuonna rakentuneet yhteydet kulttuurialan toimijoiden ja muiden alojen yritysten välillä ovat merkittävä voimavara ja niiden verkostoitumista on syytä vahvistaa. Luovien, ennakkoluulottomien ratkaisujen löytäminen edellyttää rakenteellista tukea, jolla luovien toimialojen potentiaalia saadaan hyödynnettyä innovatiivisten ratkaisujen etsimisessä.

Monitieteellinen toiminta etsii uusia malleja taiteilijoiden, tutkijoiden ja elinkeinoelämän vuorovaikutukselle ja taiteen yhteiskunnalliselle vaikuttavuudelle. Luova talous tulisi nähdä laajasti ja tunnistaa alueita, joissa Turku voi erottua omaperäisenä ja kiinnostavana

Yritystoiminnan ja yrittäjyyden tukijärjestelmiä tulisi kehittää vastaamaan mahdollisimman hyvin kulttuurin ja luovan toimialojen erityistarpeita. Luoviin aloihin sijoittamista ja kulttuurialalle sopivia sponsorointimalleja tulisi kehittää.

Samoin kulttuurituottajien koulutuksessa tulisi osaamista kasvattaa kulttuurialaa laajemmalle. Sekä kulttuuritoimijoiden ja hyvinvointisektorin että kulttuuritoimijoiden ja yritysmaailman välille tarvitaan päteviä tuottajia.

Kulttuurialan toimijoiden yhteisen palvelutoiminnan järjestämisessä tarvitaan järjestäytymistä kiinteämpään yhteistyöhön. Logomo ja Fortuna-kortteli voivat luovan alan keskuksina luontevasti tukea eri toimijoiden verkostoitumista ja palveluiden koordinointia sekä yhteistä markkinointia."



Näiden kommenttien valossa kulttuurituottajien koulutusta, rajapinnoilla tapahtuvaa toiminta tukevaa ja luovan talouden kehittämiseen tähtäävää TKI-toimintaa on hyvä humakilaisena jatkaa Turussa.




Raportti on luettavissa osoitteessa:
http://www.turku2011.fi/sites/default/files/liitteet/ruohosen_jatkotyoryhman_raportti.pdf

Nina Luostarinen, hankesuunnittelija TKI-HUMAK Meri