Luova tuottaja

Teatterituottaja Jukka Hytti piti HUMAKin kulttuurituotannon yksikön työelämänneuvottelukunnan kokouksessa 18.9. lyhyen esitelmän otsikolla ”luova tuottaja”. Ajatus on kiinnostava. Perinteisesti tuottajat on mielletty teattereissa sihteereiksi, aikatauluttajiksi, tiedottajiksi tai muuksi hallintoväeksi, joilla ei ole juurikaan sananvaltaa ns. luovassa eli taiteellisessa prosessissa. Hytin mukaan luova tuottaja voi kuitenkin olla teatterinjohtajan ja ohjaajan aisapari, joka osallistuu keskeisesti myös produktioiden kokonaisvaltaiseen suunnitteluun ja toteutukseen. Hyvin tuotettu esitys on usein myös taiteellisesti korkeatasoinen. Jos joku epäonnistuu tuotannossa, se näkyy myös lopputuloksessa.

Mitä luova tuottaminen sitten käytännössä tarkoittaa? Miten käytännön asioiden järjestäminen, josta tuottaja pääasiassa vastaa, voidaan tehdä luovasti? Ja miten luovaksi tuottajaksi tullaan? Mielestäni luovaan tuottamiseen pääsee parhaiten kiinni uteliaalla ja tutkivalla työotteella, määrätietoisella mutta systemaattisella pyrkimyksellä tehdä töitä paremmin, uudella tavalla.

HUMAKin kulttuurituotannon koulutuksessa luovaan tuottamiseen harjaannutaan viimeistään opinnäytetyöopinnoissa. Opinnäytetyö on tätä nykyä lähes poikkeuksetta työelämän kehittämishanke, jonka tavoitteena on muuttaa ja uudistaa vakiintuneita käytäntöjä. Kehitystyön kohteena voi olla mikä tahansa kulttuurituotannon osa-alue: itse tuote, organisaation toiminta, talous, markkinointi ja tiedottaminen, tekninen tuottaminen tai verkostojen rakentaminen. Opiskelijat soveltavat kehitystyön tutkimusmenetelmiä työpaikkojen kehittämisen tarpeisiin: he syventyvät aihealueen tietoperustaan, tekevät haastatteluita, kyselyitä, benchmark-selvityksiä, järjestävät aivoriihityöpajoja, harrastavat osallistuvaa havainnointia ym. - eli keräävät järjestelmällisesti tietoa, analysoivat sitä ja tekevät rohkeita kehittämisehdotuksia jalkautettavaksi käytäntöön. Tuloksena voi olla vaikkapa markkinointisuunnitelma ohjelmatoimistolle, varainhankintaopas kulttuuriyhdistyksille, vapaaehtoistyön johtamisen strategia elokuvafestivaalille tai kokonaan uusi tuote – esim. tuoteseloste-formaatti kuvataideteokseen.

HUMAKin tuottajakoulutuksessa teoria ja käytäntö keskustelevat parhaimmillaan hedelmällisesti keskenään. Teorian ja käytännön omaksuneella ja tutkivan työotteen sisäistäneellä opiskelijalla on erinomaiset mahdollisuudet kehittyä luovaksi tuottajaksi, joka pystyy kyseenalaistamaan vanhat toimintatavat ja osaa aidosti tuottaa uutta.

Pasi Toivanen 
aluekoordinaattori
Kauniaisten kampus

Älä äänestä jaloillasi!

Kulttuurituottaja, älä tyydy äänestämään jaloillasi. Äläkä oleta että se riittää yleisöllesi.  Jaloilla äänestäminen on sama asia kuin markkinavoimille alistuminen. Kyllä kulttuurissa pitää olla enemmän intohimoa, enemmän sitoutumista. Kansalaisyhteiskunta vaatii enemmän kuin vain paikalle ilmestymisen yleisön roolissa. Kansalaisyhteiskunta on sitä että ihmiset toimivat aktiivisesti yhdessä omien unelmiensa toteuttamiseksi, omien päämääriensä edistämiseksi. Tämä aktiivinen kansalaisyhteiskunta toteutuu erilaisissa ryhmissä, yhdistyksissä, porukoissa, järjestöissä, jengeissä ja ompeluseuroissa. Sen toteutumiseen kulttuuririennot sopivat erityisen hyvin. Äläkä unohda että aktiivisen kansalaisen tulisi päästä myös lavalle esiintymään ja omaa kulttuuriaan rakentamaan. Kun ihminen kokee onnistumisen iloa ja vaikuttamisen voimaa pienessä kulttuuriyhdistyksessä, hän luottaa omiin vaikuttamisen mahdollisuuksiinsa myös työelämässä ja yhteiskunnassa.

Kulttuurituotannon tulevaisuuspohdinnoissa on ennakoitu yhdistyspohjaisen kulttuurituotannon ammattimaistumista. Tuottajien koulutettu ammattikunta luonnollisesti tukee kentän ammattimaistumista, mutta yhdistystoiminnalla on myös itseisarvo, ihan niin kuin kulttuurillakin. Yhdistystoiminnan arvo on kansalaisten, harrastajien ja kaikkien ihmisten aktivoinnissa, vaikuttamisen ja osallistumisen mahdollistamisessa. Tämä on ristiriidassa kaiken ammattimaistumisen ja kaupallistumisen kanssa. Suuri osa ammattimaisista kulttuuritoimijoista on joskus lähtenyt liikkeelle kansalaistoiminnan kautta.

Yhdistykset ja järjestöt eivät myöskään ole poliittisesti masinoitua joukkovoimaa vaan ne ovat uskoa siihen että kaksi ihmistä on enemmän kuin yksi. Yhdistykset kehittävät asiantuntijuutta ja jatkuvuutta siellä missä kansalaiset sitä kaipaavat. Ne tuovat esiin erilaisuutta, toimivat osapuolina mielipiteiden yhteen sovittelussa. Yhdessä toimiminen on myös yhdessäoloa, vertaistukea, vastuun kantamista, auttamista, yhteisten asioiden hoitoa. Eikö tätä kaikkea kaivata myös kulttuurielämässa sekä yleisön että ammattilaisten joukossa?

Muistakaa että yhdistykset ja yhteenliittymät ovat jäsentensä toimintaa. Vain jäsenillä on äänioikeus yhdistyksen kokouksessa, ei jaloillaan äänestäneillä tai markkinavoimilla. Yhdistyksen toiminnan on palveltava jäsenten tarpeita ja noudatettava jäsenten kokouksessa tekemiä päätöksiä. Jäsenyys on vaikuttamisen mahdollisuus ja kansalaisyhteiskunnan onnistumisen mittari. Moni kulttuuriyhdistys on unohtanut tämän kansalaisyhteiskunnan perusperiaatteen ja toimii pienen ydinryhmän oikeushenkilönä, jonka kautta saadaan toimintaa järjestettyä ja tukirahaa haettua. Mutta jos yhdistyksen tuottama toiminta kiinnostaa jaloillaan äänestäjää, hänen tulisi voida myös liittyä yhdistyksen jäseneksi, toimia siinä aktiivisesti ja käyttää valtaansa vuosikokouksessa, näin monesta tapahtumasta tulisi vielä enemmän yleisönsä näköinen.

Yhteiskunta on tarkoittanut monet tukirahat kansalaisyhteiskunnan käyttöön, eli avointen yhteisöjen demokraattisesti kokouksissaan päättämien tavoitteiden toteuttamiseen, yhteisöllisyyden luomiseen ja tukemiseen, yhteisöjen mielipiteiden ilmaisuun, ja sitä kautta yhteiskunnan rakentamiseen ruohonjuuritasolta alkaen. Tuottaja, kun lähdet yhdistyksen tai järjestön tuottajaksi, kysy mitä jäsenistösi haluaa, toteuta sen toimeksiantoa. Aktivoi ihmiset liittymään yhdistykseesi ja toteuttamaan yhteiset haaveensa juuri sinun yhdistyksesi kautta. Silloin olet mukana kansalaisyhteiskuntaa kehittämässä.

Jyrki Simovaara, Kulttuurituotannon lehtori, HUMAK Kauniainen, puhe valmistuville tuottajille 2012.

Työnantajan näkökulma: Kulttuurituotannon yamk-tutkinto yhdisti toimivalla tavalla tutkimuksen ja käytännön kehittämisen työpaikalla

- Opinnäytetyöt tarjoavat upeita mahdollisuuksia työpaikoille, joissa kehittäminen jää helposti arkirutiinien jalkoihin, sanoo Helsingin kaupungin kulttuurikeskuksen Stoan vs. johtaja Tuula Yrjö-Koskinen.

Stoan tiedottaja Marjo Haataisen ylempään kulttuurituotannon AMK-tutkintoon kuuluvan kehittämishankkeen aiheena oli Kansalaisosallistumisen kehittäminen Stoan ohjelmistosuunnittelussa.

Marjo tiedusteli jo varhaisessa vaiheessa työnantajaltansa sopivaa kehittämishanketta, joka vastaisi aitoon, todelliseen tarpeeseen. Kansalaisosallistumisen kehittämistä oli pohdittu Helsingin kaupungin kulttuurikeskuksessa, mm. tehty aloitteita asiakasraatien perustamisesta alueellisille kulttuurikeskuksille. Niinpä tartuttiin yhteistyömahdollisuuteen.

Aktiivinen tuki työyhteisöltä

- Työyhteisö osallistui todella aktiivisesti prosessiin sen kaikissa vaiheissa. Marjon omien sanojen mukaan ilman työyhteisön panosta kehittämishanketta olisi ollut mahdotonta tehdä. Stoan työyhteisö suunnitteli ja ideoi yhdessä asiakaspaneelia Marjon järjestämässä aivoriihessä, valitsi asiakaspaneelin jäsenet hakemusten perusteella, osallistui itse asiakaspaneelin ensimmäiseen tapaamiseen ja vielä jälkiarviointiin.

Stoan ja Vuotalon asiakasraati toiminnassa

- Asiakaspaneeli saatiin perustettua ja ohjelmasuunnitteluun saatiin hyviä ideoita. Asiakaspaneeli laajeni syksyllä Stoan ja Vuotalon yhteiseksi ja kokoontui toisen kerran. Tarkoituksena on seurata jonkin aikaa Stoan ja Vuotalon asiakasraadin toimivuutta ennen idean monistamista muihin taloihin. Asiakasraati-konseptin kehittäminen kulttuurikeskuksessa saattaa jatkossa vaatia myös perehtymistä kansainvälisiin best practices -toimintamalleihin.

- Prosessin aikana on opittu paljon, mutta samalla on todettava, että matka on vasta alussa. Asiakaspaneelin toimivuutta kansalaisosallistumisen kehittämisen kanavana on mahdotonta arvioida yhden tai kahden tapaamisen perusteella. Kyseessä on pilotti ja oppimisprosessi.

Yhteys opiskelijan, koulutuksen edustajan ja työpaikan johdon välillä tärkeää

- Syntyy win-win -tilanne kun opinnäytetyö integroidaan työpaikkojen aitoihin kehittämistarpeisiin. Kannattaa ottaa opiskelija tosissaan ja satsata opinnäytetyön mahdollistamaan konkreettiseen kehittämishankkeeseen työpaikalla.

- Käytännössä suosittelemme asian perusteellista pohjustusta opiskelijan, koulutuksen edustajan ja työpaikan johdon kanssa. Tämä yhteys on oleellinen koko prosessin ajan. Lisäksi oleellista on työyhteisön sitouttaminen hankkeeseen osana työtä. Vain näin voi syntyä jotain uutta, jolla on aitoa vaikuttavuutta työpaikalla.

Kulttuurituottaja (YAMK) Marjo Haataisen opinnäytetyö on luettavissa Ammattikorkeakoulujen Theseus-julkaisuarkistossa

Kulttuurituottaja (YAMK) Kulttuurituotannon koulutusohjelma on HUMAKin ja Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteistoteutus.
Teksti: Tuula Johannson

HUMAKin kulttuurituottaja (AMK) Jyvässeudun vuoden aikuisopiskelijaksi

Marita Lehtinen kannustaa tarttumaan haasteisiin. Työnohjaaja ja vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen kouluttajana työskentelevä Marita Lehtinen on vuoden aikuisopiskelija Jyväskylän seudulla. Hän valmistui viime keväänä kulttuurituottajaksi (AMK) HUMAKin Jyväskylän kampukselta.  Takana on kahden vuoden tiivis ja määrätietoinen opiskelu.

Rohkea heittäytyjä ei pelkää haasteita
Valintaperusteluissa Marita Lehtistä kuvataan rohkeaksi heittäytyjäksi, joka ei pelkää opiskelun haasteita. Hän tarttuu tehtäviin tarmolla ja on aina innokas oppimaan uutta. Marita Lehtinen on aikuisopiskelija, jonka arvot ja tahto ovat tasapainossa.  Rautainen ammattitaito ja kannustava ote heijastuivat koko opiskelijaryhmään. Hänen apuunsa luotettiin ja sitä pyydettiin opiskelijaryhmässä.
Vertaisoppiminen ja vertaistuki ovatkin aikuiskoulutuksen avainsanoja. – Opimme vähintäänkin yhtä paljon vapaamuotoisissa keskusteluissa kuin tunneilla. Vahvan verkoston rakentuminen on lisäarvo, jonka olen kulttuurituottajaopinnoista saanut, iloitsee Marita Lehtinen.

Marita Lehtinen on vuoden aikuisopiskelija.

 AHOT antaa aikaa keskittyä oleelliseen
Sysmäläiselle Marita Lehtiselle opiskelu ja itsensä kehittäminen on ollut tärkeä osa elämää jo pitkään.  Nyt AHOT eli aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen toi uusia vaihtoehtoja opiskeluun.

-Ahotoinnin kautta saatoin hyödyntää aikaisemmin oppimaani eikä minun tarvinnut tehdä uudelleen asioita, jotka jo hallitsin. Saatoin keskittyä uuden oppimiseen ja aiemman osaamisen syventämiseen, korostaa Marita Lehtinen.

-Olen aina etsinyt opintoja, jotka kiinnostavat ja vievät eteenpäin kohti päämäärää. Kulttuurituottajuus on juuri yksi sellainen. Minulla oli ilo olla aikuiskoulutusryhmässä, jossa oli mukana sekä tulevia kulttuurituottajia että yhteisöpedagogeja. Rajapintojen ylittäminen oli hedelmällistä ja innostavaa, vakuuttaa Marita Lehtinen.

Virtaa opiskeluun Viron Viljandista
Aikuisopiskelijat tarttuvat harvemmin kansainvälisiin vaihto- tai harjoittelumahdollisuuksiin, mutta Marita Lehtinen valitsi opiskelun ulkomailla. Opiskelu Viljandin kulttuuriakatemiassa Virossa avasi ovia kansainvälisyyteen ja vieraisiin kulttuureihin ja kieleen.

-Siellä innostuin vieraista kielistä ja kulttuurista. Nyt olen syttynyt myös kielten opiskeluun.

Teksti: Annamari Maukonen

Hyvää syntymäpäivää Encatc!

Euroopan kulttuurituottajien, kulttuurituotannon kouluttajien ja opiskelijoiden yhteinen katto-organisaatio Encatc viettää tänä vuonna tasavuotisia syntymäpäiviään. Vuonna 1992 perustettu Encatc on kulttuurituotannon ja -politiikan johtava verkosto-organisaatio, jonka jäsenmäärä on kohonnut jo lähemmäs kahteensataan. Edustettuina on korkeakouluja, oppilaitoksia, yksityisiä järjestöjä, yrityksiä ja toimijoita yli 40 eri maasta, niin Euroopasta kuin muualtakin.

Näkyvin osa Encatcin toimintaa ovat kerran vuodessa jossakin päin Eurooppaa järjestettävät konferenssit. Viime vuoden tapahtuma pidettiin Helsingissä, jolloin järjestelyistä vastasivat kaikki Suomen viisi kulttuurituotannon koulutusta antavaa ammattikorkeakoulua (HUMAK, Metropolia, Novia, Seinäjoki amk ja Mikkelin amk). Tänä vuonna järjestelyiden vetovastuun otti Goldsmith University Lontoosta, Iso-Britanniasta.

Lontoon seminaarin teemana oli verkostoituminen. Otsikon Networked Culture alle saatiin mahtumaan esitelmiä, työryhmätyöskentelyä ja tutustumiskäyntejä eri kulttuurialan kohteissa. Key note -speakereina toimivat Karen Stephenson Rotterdamin yliopistosta, Graham Sheffield British Councilista sekä Dick Penny Watershed Media Centeristä, Bristolista.

Yhdysvalloista kotoisin oleva Stephenson on erikoistunut sosiaalisissa verkostoissa syntyvien toimintamallien arviointiin ja kehittämiseen. Esitelmässään hän korosti sosiaalisen pääoman merkitystä niin kulttuuristen innovaatioiden kuin yhteiskunnallisten ja poliittisten prosessien muotoutumisessa. Sosiaalisen median aikakaudella verkostojen rakentaminen on helppoa, mutta monessakaan organisaatiossa ei osata näiden luonnetta arvioida tai hyödyntää riittävissä määrin. Verkostot ovat myös liian usein henkilökeskeisiä ja tehottomia tarkasteltaessa niihin uhrattujen työtuntien ja niistä saadun hyödyn välistä suhdetta. Stephenson - joka toimii useiden hallitusten ja yhtiöiden konsultoijana - pyrkii omassa työssään luomaan analyysimenetelmiä ja käytäntöjä, joilla edesautetaan verkostokapasiteetin vahvempaa hyödyntämistä.

Oman esimerkkinsä verkostojen käytöstä antoivat Graham Sheffield kertomalla British Councilin toiminnasta maailmalla sekä Dick Penny, joka on ollut mukana perustamassa Bristoliin Watershedin mediakeskusta. Jälkimmäinen kerää saman katon alle kulttuurialan eri toimijoita antaen näille työskentelytiloja, luoden mahdollisuuksia yleisöjen kohtaamiseen ja edesauttaen muillakin tavoin taiteilijoiden yhteistoimintaa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Esitelmien ohella konferenssissa kuultiin referaatteja käynnissä olevista tieteellisistä hankkeista. Aiheet ulottuivat kulttuuritapahtumien saavutettavuuden kehittämiseen Espanjassa, kirjallisuuden tuotannon nykytilanteen kartoitukseen Kreikassa, musiikin ja kulttuurialan toimijoiden yhteistyön arviointiin Italiassa, kulttuuriyrittäjyyden esittelyyn Afrikassa, museoiden kansainvälisen yhteistyön tarkasteluun Ruotsissa tai yhteisöllisyyttä kasvattavien metodien kehittämiseen Serbiassa.

Pienemmissä työryhmissä keskusteltiin kulttuurialan kansainvälistymisen nykytrendeistä, olympialaisten merkityksestä kulttuurituotantoon, vertaisarvioinnin ja yritystoiminnan välisestä suhteesta ja esittävän taiteen sekä innovatiivisten ja vaihtoehtoisten tuotantojen keskinäisestä dynamiikasta. Itse osallistuin ryhmään, joka keskittyi museotyössä käytettävien digitaalisten resurssien hyödyntämiseen. Käytännön tasolla aiheeseen tutustuttiin lähemmin seuraavaan päivään ajoitetun Tate Modern -museon vierailun yhteydessä. Museon tuotannosta ja digitaalisten resurssien käytöstä vastaavat tahot esittelivät työtään ja tutustuttivat ryhmän jäsenet museossa käytössä oleviin menetelmiin.

Kolmipäiväinen konferenssi kokosi paikalle yli kaksisataa osallistujaa eri puolilta maailmaa. Verkostoitumisen mahdollisuutena tämänkaltaiset kokoontumiset ovat tietenkin ylittämättömät. Jo olemassaolevien verkostojen ylläpito ja uusien kehittäminen kuuluvat aina konferenssien oheisohjelmaan, eikä niiden merkitystä oman työn ymmärtämisessä ja tiedon välittämisessä oppilaitoksen sisällä voi kylliksi korostaa.

Encatc on kaksikymmenvuotiaana vireä, energiaa ja intohimoa täynnä oleva nuorukainen, jonka seurassa ei aika käy pitkäksi.

Pekka Vartiainen
yliopettaja