Asiantuntijahaastattelu: Kuumailmapallolla Kallioon ja takaisin

Oona Tikkaoja on lehtori ja kuvataiteilija, jolla on suuria, kolmiulotteisia unelmia. HUMAKissa turkulaistaiteilija opettaa muun muassa taiteen tuntemusta ja graafista viestintää, mutta koulun ulkopuolella Tikkaoja taiteilee veistoksien, installaatioiden sekä performatiivisen ja verkkoon sijoittuvan taiteen parissa.

Oona tuorein, Design-pääkaupunkivuotta näyttävästi juhlistava teos kohoaa elokuussa 2012 Helsingin Kallioon. Veistoksen voi tekijän mukaan assosioida vaikkapa paviljonkina, hedelmänä tai hyrränä – Oona näkee siinä kuitenkin kuumailmapallon lailla korkeuksia kohti kohoavia toiveita. Lähes 10 metrinen teräksestä ja polykarbonaatista valmistettu ”Unelma” edustaa taiteilijan ominta linjaa kolmiulotteisten teosten rakentajana.

Syksyn koittaessa Oona laskee Kallion ”Unelman” käsistään ja lähtee kulkemaan kohti seuraava päämääräänsä: vuoden stipendiaattijaksoa University of California San Diegon Visual Arts -koulutusohjemassa ja väitöskirjan valmistumista. Tutustutaan tarkemmin lennokkaaseen taiteilijaan lennokkaan Unelman takana.

Mistä ajatus Unelman luomiseen lähti liikkeelle?
Sain Helsingin taidemuseolta tilauksen teoksesta, joka kommentoisi jotenkin Unioninkadun akselia – pitkää harmaata suoraa Tähtitornilta Kallion kirkolle. Unioninkadulla on runsaasti todisteita ihmisen tarpeesta kurkotella korkeuksia monin tavoin – kirkot, yliopistot, tähtitorni. Unelma-veistos kiteyttää nämä toiveet – se on toisesta, värikkäästä todellisuudesta laskeutunut mahdollisuuksien kulkuneuvo.

Teos tuli rakentaa siirreltäväksi niin, että se sijaitsisi jonkin aikaa Siltasaarenkadulla ja siirtyisi sitten rakenteilla oleville asuinalueille – esim. Kalasatamaan tai Jätkäsaareen. Pidin perusperiaatteenani, että siirrettävyyden ja Unioninkadun idea täytyy rakentaa sisälle teokseen kuitenkin niin, että ajatus kestää sijainnin muuttumisen ja että katsojalle jää tilaa tulkinnan assosiaatioille.

Havainnekuva Unelmasta, joka odottaa vielä ylleen värikästä huntua.

Mikä on sinun suurin unelmasi?
Innokkaana scifistinä unelmoin hieman samankaltaisesta yhteiskunnasta, jota Edward Bellamy maalailee Vuonna 2000 -teoksessaan. Ihmiset jakavat paljon, mutta voivat tehdä myös omia valintojaan. Uurastus ei ole ensisijaista, vaan henkinen hyvinvointi - ja kukoistavat taiteet.





Mistä ammennat inspiraatiota töihisi?
Monentasoisista ja -tyyppisistä asioista: ympäröivistä rakenteista, taiteesta, luonnon muodoista... Kaikesta, mikä kiehtoo mieltä.

Kuka on taiteellinen esikuvasi ja miksi?
Ihailen jotakuta taiteilijaa yhdestä, toista toisesta syystä. Olen kovin kiinnostunut esimerkiksi Fluxus-taiteilija Allan Kaprowin ajatuksista. Toisaalta taas installaatio-/videotaiteilija Matthew Barneyn luoma kokonainen maailma on hyvin vaikuttava.

Mikä opetustyössä on mielestäsi palkitsevinta ja miksi?
Antoisinta opettamisessa on ehdottomasti yhteinen tiedonrakentelu keskustellen aktiivisen opiskelijaryhmän kanssa. Palkitsevaa on esimerkiksi nähdä kurssin lopussa onnistuneita taittotöitä tai verkkosivuja opiskelijoilta, joilla ei kurssin alussa ollut lainkaan kokemusta graafisesta suunnittelusta.

Mikä tähän asti tekemistä projekteistasi on kasvattanut sinua eniten taiteilijana ja miten?
Ehdottomasti ensimmäinen julkaistu teokseni ”Vikuri ja Jääräpää”, joka koostu kahdesta luonnollisen kokoisesta puuhevosesta. Teosta työstäessäni aloitin vuoroin itseäni, aikaa ja resursseja vastaan kilvoittelevan työskentelytapani. Olen ehdottoman optimistinen, ja haluan monesti tehdä sellaista, mistä en etukäteen tiedä mitään - tämä edellyttää tietynlaista riskinottoa.

Millä mielin odotat Kalifornian opintojaksoa?
Odotan opintoja todella innolla - Visual Arts -koulutusohjemassa on vahvaa Fluxus -osaamista. Vihdoin saan tilaisuuden keskittyä sivussa olleeseen tutkimustyöhön, tutustua moniin hienoihin persooniin ja nähdä amerikkalaisia yliopistokäytäntöjä.

”Unelma” julkistetaan 16.8.2012 klo 14.00 Siltasaarenkadulla Helsingin Kalliossa. Lisätietoja seuraa Oonan blogissa.

Esittelyssä asiantuntija -sarja
HUMAKin kuukauden asiantuntijana esittäytyy Turun kampuksella työskentelevä taiteilija/lehtori Oona Tikkaoja.

Teksti: Elina Räihä

Ajatuksia valossa

Kuluneeseen vuoteen on tapana katsoa taaksepäin talven pimeydessä uuden vuoden ilotulitusta ja tammi-helmikuun kylmyyttä odotellessa. Itse katsastan kuluneen ja kartoitan tulevan mielelläni kesäkuun alussa. Kesän alussa takana näkyy työvuosi, joka kevään valon myötä saa merkityksensä – josta kerron kohta – ja jolloin edessä on hetken aikaa vieläkin enemmän valoa ja kesältä paljon odotettavaa. Näissä valon kirkastamissa ajatuksissa hahmottuu samalla jo uusi työvuosi, joka päättyy sitten ensi kesän aurinkoon.

Työvuosi saa merkityksensä todistuksensa saavista valmistuvista uusista kulttuurituottajista, jotka huokaisevat syvään kesää kohti saatuaan yhden elämänsä urakan valmiiksi. Opintojen aikana on kertynyt valtava määrä uutta osaamista meidän kaikkien nautittavaksi – työelämäsuhteiden kirjo, erilaiset harjoittelupaikat, projektit ja uudet omat ideat. Ja opinnäytetyöt: Raahe Festival & Raahen Rantajatsit , Lutakko liekeissä, Käpylän kyläjuhlat, Poikkitaideaula Jyväskylän taidemuseossa, 22-Pistepirkon toiminta ja tekemisen tapa, Baarit kulttuurituottajan työympäristönä, Extreme-elämyspalveluiden turvallisuus yleisötapahtumissa, Moniaistinen sirkusesitys näkövammaisille …. On aina yhtä hienoa allekirjoittaa todistuspapereita.

Samaan aikaan kesäkuun alussa Kulttuurituotannon yksikön kampuksille virtaa jo uutta väkeä. Tänäänkin pääsykokeissa on odotettu omaa vuoroa nurmikolla istuen, vähän tai enemmän palellen, karmeasti jännittäen ja mahdollisia syksyn opiskelijakavereita tutkaillen. Kaikki - opettajia varsinkaan unohtamatta - ovat syksyllä taas uuden edessä. Heille oppimisen halusta ja taidosta suuri kiitos!

Kesäkuun alussa katson myös yhtä aikaa eteenpäin ja taaksepäin työtodistuksia kirjoittaessani ja uusien opettajien työsopimuksia tehdessäni. Saan taas ensi vuoden tehdä töitä uusien osaavien ihmisten kanssa, vaikka unohdunkin samalla vähän muistelemaan sitä, mitä syksyllä muihin kulttuuriharrastuksiin siirtyvien konkarien kanssa on yhdessä HUMAKin matkalla koettu.

Kaikkea tätä on kiva ajatella kirkkaassa valossa kesän ammattimaisesti tuotettuja kulttuuririentoja odotellessa.