My first impressions of Finland

Hi there! My name is Bettina and I am from Germany. At the very second of writing this, I am part of the ERASMUS-Exchange program between my University of Education in Baden-Württemberg and Humak Turku/Korpilahti.

About my expectations beforehand (before travelling to Finland): I actually did not come to Finland with any bigger expectations because I could just not predict anything, I couldn’t even imagine the country during winter. Of course I had seen nice pictures but I knew that it might not be the same in fall term. Also I didn’t raise expectations for the sake of not being too manipulated in my thinking/feeling/experiencing of the different culture.

Therefore me and my friend only googled the weather (important for the estimation of pullover-thickness and amount of summer clothes), the type of people that we might get confronted with, joined some groups on Facebook to get some information for exchange students (for instance groups of the ESN – Erasmus Student Network, Humak and the bigger cities) and read a few blogs about Finland as a student. There had been surprisingly many rumours about the reserved/distant manner of Finnish people. I have to say, I was welcomed in Finland really warmly, I (of course not only me) felt like the people here (at least in university) looked after me and that also the other students from Humak were interested in getting to know us a bit better.

Drinking a lot of milk, eating sticky blanck stuff & playing air quitar

As for some peculiarities of Finnish culture I found out so far: they offer a lot of milk, not only in the cafeteria (5 types of milk or what?) but also in every market; they love licorice/Salmiaki (= that sticky black stuff, some might even call it candy); the country must have developed a keen interest in vegan and vegetarian food (that’s what I have heard at least); they like to make championships out of crazy things such as throwing a mobile phone as far as possible or playing the air-guitar; almost every family owns a mökki or a sauna or both (“exception confirms the rule”, as we would say in German). What else did my eye spy… the Finnish nature is stunning! We life almost in the forest, nearby a lake (2^nd largest of Finland I think), very close to the university and not only once I thought how much I will miss that in Germany. 

There is only one thing (at the moment), that gives me the creeps when I think back to it and that is the presence of so called “moose flies” – these are flies that search the warmth and coziness of your hairy head, peel off their wings and lay their eggs underneath your skin. I had one of these beasty creatures in my hair (good thing I have curls…) and planned not to go into the forest without something covering my head anymore.

But that is the only annoying thing I can think of at the moment. The rest of my stay here has been quite comfortable and nice here.

BETTINA MARQUARDT | ADVANCED SPECIALIZATION STUDIES

Lehtorin onnenkyyneleitä ihan oikeiden aikuisten kanssa ja tosielämässä

Viime huhtikuussa seisoin muutaman muun tuhannen kanssa Lahdessa Fellmannin pellolla taiteilija Kaisa Salmen performanssissa. Tapahtuma muistutti meitä vuoden 1918 tapahtumista, ja tarpeesta ymmärtää näitä tapahtumia. Pari viikkoa sitten kävin katsomassa tästä tapahtumasta tehdyn filmin ja liikutuin.

Humakin kulttuurituottajaopiskelija oli ollut tuottamassa tapahtumaa. Myöhemmin samana keväänä hän kertoi innostuneesti siitä, millaisia asioita hän oli oppinut tämän tapahtuman kautta. Oli oppinut tekemään suuremmin asioita ja myös laajentanut osaamistaan erityisesti teknisen tuottamisen ja turvajärjestelyjen suhteen.  Tämä aikuisopiskelija oli kuitenkin toiminut jo monta vuotta tuottajana.  Elinikäisen oppimisen mantra muuttui lihaksi ja oppimisen iloa on hienoa katsoa. Tässä tapahtumassa joukkoistaminen onnistui hyvin – me kaikki olimme mukana tekemässä taideteosta. Jaoimme asioita ja samalla käsittelimme itse kukin omalla tavallamme performanssin tematiikkaa.

Saman kevään onnen hetkiä oli, kun kuuntelin ja kommentoin valmistuvien opiskelijoiden päättöportfolioita.  Opiskelijat kertoivat, millaisia polkuja he ovat kulkeneet tullakseen kulttuurituottajiksi. Joillain aika oli itsensä etsimistä, joillakin polku oli ollut suora ja joillakin oma ammatti-identiteetti oli vielä aika hakusessa. Huimaa oli se, miten rehellisesti ja avoimesti kukin kertoi omasta tiestään ja miten kaikkien tiet olivat erilaisia.

Aikuisopiskelijoilla opiskeluaika on yleensä pari vuotta, joten sinä aikana he syventävät osaamistaan, mutta myös tunnistavat eri tavalla, mitä ovat oppineet jo aiemmin. Aikuisopiskelijat kaipaavat uutta tietoa, mutta totta kai heille on tärkeää se tila, joka mahdollistaa kohtaamisen – sen että voi ajatella ääneen, saada aikaa oman työnsä kehittämiseen kuten myös oman ammattitaitonsa kehittämiseen. Ja samalla tulla vielä paremmaksi ammattilaiseksi. Tänä syksynä aloitin uuden ryhmän– ja voi sitä osaamista ja innostusta!

Olen nykyään pääasiallisesti aikuisopiskelijoiden kanssa tekemisessä ja siinä omalla iällä on merkitystä. Ehkä pystyn näkemään ja ymmärtämään paremmin aikuisten ongelmia, vaikka välillä tuntuukin siltä, että minulla on hieman äitimäinen suhde omanikäisiinkin opiskelijoihin. Omat kokemukset aikuisopiskelusta ovat ollleet todella merkityksellisiä, koska niiden kautta olen ymmärätänyt, miten vaikeaa opintojen, perheen, kodin ja työn yhteensovittaminen joskus on. Mutta toinen puoli on myös opiskelemisen ja oppimisen ihanuus!

Päivi Ruutiainen
Kulttuurituotannon lehtori