Festivaali lastenkirjallisuudesta

Humakin kulttuurituotannon yksikkö on monessa mukana. Niin pienissä kuin isoissa tapahtumissa sekä sellaisissa, jotka ovat isoja pienille.

Maahamme lanseerattiin toukokuussa kaksi ainutlaatuista ja tärkeätä kirjallisuustapahtumaa. Helsingissä Helsinki Lit keräsi paikalle korkean tason kirjailijoita sekä Suomesta että ulkomailta. Samaan aikaan pikkuisessa Naantalissa kaukana pääkaupungista lastenkirjallisuuden festivaali KIRJAHYRRÄ pyörähti niin ikään käyntiin ensimmäistä kertaa.

Humak oli vahvasti mukana näistä jälkimmäisessä. Festivaalin organisaatiossa vaikutti sekä opetushenkilöstöä että opiskelijoita. Lopputuloksena syntyi festivaali, jonka lähtökohdissa ja toteutuksessa näkyivät Humakin arvot. KIRJAHYRRÄ luotiin vahvistamaan lasten lukuharrastuksen kehittymistä ja edistämään yhteiskunnallista keskustelua lastenkulttuurin asemasta.

Ulkoisilta puitteiltaan festivaalit erosivat toisistaan. Helsingin festivaali oli suunnattu aikuisille, Naantalin lapsille ja perheille. Edellinen toteutettiin maksullisena suljetussa tilassa, jälkimmäinen oli kaikille ilmainen ja levittäytyi ympäri kaupunkia rantaravintoloita ja kahviloita myöten. Helsingin tapahtuman budjetti oli noin kymmenkertainen Naantaliin verrattuna ja sekä Suomen suurin sanomalehti että mediatalot olivat näkyvästi istuttamassa festivaalia maamme tapahtumakartalle.

Naantalin tapahtumaa Helsingin Sanomat ei uutisoinut, eikä sille löytynyt valtakunnallista painoarvoa. Alueellinen media Turun Sanomia ja radiokanavia myöten kuitenkin huomioi festivaalin kiitettävästi.

Helsingin tapahtumassa oli kävijöitä kahden päivän aikana 1 200. Naantalissa festivaaliyleisöä riitti kolmelle päivälle lähemmäs 2 000 ja vieläkin enemmän, jos mukaan lasketaan kirjailijoiden lähiseudun kouluihin tekemät vierailut.

Helsinki Lit toteutettiin paljolti Otavan kirjasäätiön tuella. Naantalin tapahtumaa oli rakentamassa lähemmäs 30 yhteistyökumppania, useimmat antamalla panostuksen ohjelmasisältöihin. Suoraa rahallista tukea festivaalin järjestelyistä vastaava yhdistys sai Suomen Kulttuurirahastolta, mikä mahdollisti päätoimisen tuottajan palkkaamisen lyhyeksi aikaa. Festivaalin yksi keskeisimmistä yhteistyökumppaneista oli Naantalin kaupunki, mutta mukana olleiden kirjailijoiden, kustantajien, kirjailijajärjestöjen, kirjastojen ja kirja-alan organisaatioiden myötä festivaalilla oli myös laajempaa kansallista pohjaa.

Sekä Helsinki Lit että KIRJAHYRRÄ olivat luonteeltaan jotakin muuta kuin messutapahtuma. Molemmissa tarkoituksena oli päästää lukijat lähelle kirjailijaa ja antaa areena keskustelulle ja kokemuksille.

Helsingin tapahtumaan en näiden festivaalien samanaikaisuuden takia koskaan päässyt, joten en pysty arvioimaan, miten se onnistui näissä tavoitteissaan. Mutta KIRJAHYRRÄssä kirjoittajan ja lukijan, tarinankertojan ja tarinaa kuuntelevan tai sitä katselevan kohtaamiset toteutuivat taianomaisesti. Kun satapäinen lapsilauma kuuntelee hiirenhiljaa kirjailijaa kertomassa kirjoistaan, tai kun parikymmentä kouluputkensa aloittanutta juuri kirjoittamaan oppinutta lasta hahmottelee paperille kertomuksia unelmistaan, tai kun nukketeatterin hahmot vievät päiväkotilapset johonkin toiseen, lumottuun maailmaan, kirjallisuuden syvin olemus ja sen merkitys palautuu taas mieleen.

Naantalin festivaalilla esiintyjiä oli yli 60 ja tapahtumia mahtui kolmeen päivään lähes 80. Paikalla vieraili maamme lasten- ja nuortenkirjallisuuden huippuja, sanataiteen kouluttajia ja teatteriryhmiä. Tapahtumaan sisältyi myös lastenkirjojen kuvitusnäyttely, animaatio- ja sarjakuvatyöpajoja, kirjavinkkausta sekä aikuisille suunnattuja keskusteluja lasten lukuharrastuksesta ja kirjoista. Festivaalin yhteydessä jaettiin myös Onnimanni ja Anni Swan -kirjallisuuspalkinnot. Monet paikalle saapuneista kirjailijoista tekivät vielä vierailukäyntejä kouluissa.

Esiintyjien ja tapahtumien määrän perusteella KIRJAHYRRÄSTÄ tuli kertaheitolla Suomen suurin lastenkirjallisuuden festivaali.

Humakilaiset olivat keskeisesti vaikuttamassa festivaaliohjelman rakentamiseen ja huolehtivat tietenkin myös tapahtuman tuotannollisista yksityiskohdista. Tapahtuma toimikin oivallisena opinnollisena sekä työelämän käytäntöjä ja yhteistyötä tukevana ja päivittävänä pedagogisena alustana.

Tällä hetkellä näyttää hyvinkin mahdolliselta, että Naantalissa hyrräillään taas vuoden päästä. Ja Humak on myös silloin mukana - aikuisten oikeasti.


Pekka Vartiainen
Kulttuurituotannon yksikkö
Yliopettaja ja festivaalin toiminnanjohtaja