Ammattina leikkiinkutsuja?

Voiko korkeakoulutettu aikuinen ihminen haluta leikkiä?
Onko mielikuvituksen tuomasta innosta lupa nauttia?
Mitä jos samaan leikkiin kutsutaan mukaan kravattiherroja, jakkupukutätejä, huopahattuja, rautakouria ja mutterimiehiä?
Sekoitetaan osaaminen.
Unohdetaan opitut roolit, toimialojen toimintamallit ja stereotypiat.
Heittäydytään, tempaudutaan ja keskitytään hetkeen. Yhdessä luomiseen - kun arkeen sekoitetaan ripaus leikin taikaa.

Tässä toimialojen rajapinnan herkkiä aisteja ja tarkkaa vainua, tilannetajua ja rytmin näkemistä vaativassa roolissa näen kulttuurituottajien ammattikunnan yhden mainioimmista tulevaisuudenkuvista. Lisätään siis Kaalikosken listaan:

• Kohtauttaja
• Törmäyttäjä
• Sekoittaja
• Leikkiinkutsuja
• Yhdistäjä
• Innostaja

Yhdessä leikin varjolla tutustumalla mahdollistetaan erilaisten kulttuuristen sisältöjen, mahdollisuuksien ja jopa konseptien innovatiivista tuomista uusiin, tällä hetkellä epätodennäköisiin yhteyksiin. Aktiivisessa kohtauttamisessa nähdään tutkimuksissakin merkittävää potentiaalia erityisesti luovan alan osaajien tuomisessa osaksi muiden toimialojen prosesseja. Esimerkiksi tulevaisuudentutkimuskeskuksen kehitysjohtaja Olli Hietanen esittää[1] tärkeäksi toimenpiteeksi luovien rajapintojen ja harkitun sattuman hyödyntämistä. Hänen mukaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia voidaan kehittää perinteisten vahvuuksien ja liiketoiminta-alueiden rajapinnoilla.

Nämä kohtaamiset jäävät kuitenkin helposti tapahtumatta, juhlapuheiden tasolle, sillä aktiivista törmäyttäjää ei toimialojen rajapinnoilla juurikaan ole käytetty. Vaikka eri toimialojen tarve luoville palveluille ja tuotteille on ollut nähtävissä jo pitkään, ei se useinkaan ole realisoitunut hyödynnettäväksi osaamiseksi, konkreettiseksi yhteistyöksi tai verkostomaiseksi liiketoiminnaksi. Monialaisen tuottajuuden kehittämisnäkökulmasta tähän kysymykseen voisi vastata toimialojen rajapinnoilla työskentelevän kokoonjuoksijan kautta.

HUMAKin kulttuurituotannon tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa on tätä lähdetty kokeilemaan erilaisissa hankkeissa. Niissä tehdään monenlaista taustoittavaa, tutkimuksellista, aloihin syväsukeltavaa työtä, mutta eteenkin jalkatyötä kentällä. Ja sitten jäävuoren näkyvänä huippuna toimialojen rajapinnoilla tapahtuvat työpajat, joissa eri taustoilla olevat ihmiset houkutellaan kaikille tuttujen välineiden avulla leikkimään - vaikkakin tavoitteellisesti - hetki yhdessä. Kun tekeminen ei ole jäykkää ja vaikeaa syntyy yhteisiä oivalluksiakin helposti ja ihmiset tutustuvat. Sille pohjalle on siten hyvä rakentaa pitkäkestoisempaa yhteistyötä.

Nina Luostarinen
hankesuunnittelija, kulttuurituottaja (YAMK)

---

[1] Hietanen, Olli (2010). ONNELLINEN JA KESTÄVÄ VARSINAISSUOMI – eli visio ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävästä VarsinaisSuomesta, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, eTUTU julkaisuja 2/2010, Verkkojulkaisu. s.9