Onko tuottajalle töitä?

Aloittaessani kulttuurituottajaopinnot HUMAKissa muutama vuosi sitten sain kuulla paljon varoituksia kulttuurialan pätkätöistä. Mitä pidemmälle opinnot etenivät, sitä paremman käsityksen kuitenkin sain tuottajien työllisyydestä ja nyt - pian valmistuvana kulttuurituottajana - voin todeta, että töitä osaaville tuottajille on.

Neljän vuoden aikana kaikenlaisia harjoitteluita ja töitä opiskelun ohessa tehneenä olen huomannut, että tuottajien osaamista todellakin kaivataan. Esimerkiksi monille taiteilijoille paperityöt ovat kauhistus ja oman osaamisen markkinointi ja myynti tuskaista. Ongelmana ei olekaan usein töiden määrä vaan rahoitus. Monet pienet kulttuuriyhdistykset tarvitsisivat apua kaikenlaisissa asioissa apurahojen hakemisesta nettisivujen päivitykseen erityisesti suurimpaan kiireaikaan, esimerkiksi esityskauden alussa. Yhdistyksillä ei kuitenkaan useimmiten ole varaa kokopäiväisen tuottajan palkkaamiseen, ja siksi tuottajan leipä koostuu usein pienistä palasista. Jonkun tuottajan vuosi voi jopa olla rytmitettynä eri vuodenaikoina järjestettävien tapahtumien mukaan.

Kulttuurikirkon erikoisuutena ovat aivotutkimusta ja taidetta yhdistelevät
Tunnetiistait. Ensimmäisen Tunnetiistain teema oli Hämmästys.

Suomussalmiryhmä avasi Pitskun Kulttuurikirkon syyskauden 2010.

Freelancer-työskentely on tullut minulle tutuksi varsinkin tämän viimeisen opiskeluvuoden aikana. Olen tehnyt töitä esimerkiksi Pitskun Kulttuurikirkolle ja ISIS teatteriyhdistys ry:lle. Molemmat ovat kaivanneet apua tiedotukseen, markkinointiin sekä apurahojen hakemiseen. Lisäksi olen tehnyt keikkamyyntiä ISIS teatterille: heillä ei ole omaa näyttämöä, joten olen kaupannut Tyttö nimeltä Tsunamika esitystä suuremmille teattereille ja kulttuuritaloille.

LiTyttö nimeltä Tsunamika on ISIS teatterin
tuottama koko perheen musiikkinäytelmä.

Kahden mainitsemani yhdistyksen lisäksi minua ovat työllistäneet Valtion taidemuseon Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys -yksikössä toimiva Kulttuuria kaikille neuvontapalvelu ja Via Crucis pääsiäisnäytelmää järjestävä Aava-tuotannot Oy. Kulttuuria kaikille palvelulle teen tällä hetkellä viestintää toimeksiantona, eli lähinnä ylläpidän heidän verkkosivujaan ja tiedotuslistaansa. Via Cruciksessa vastuullani on pääasiassa lupien hankinta ja yhteydenpito viranomaisiin sekä vapaaehtoisiin. Välillä neljän työpaikan tehtävien ja opinnäytetyön tekemisen kanssa tasapainottelu on ollut haastavaa, mutta toisaalta myös hyvin antoisaa.

Tällä hetkellä tulevaisuus tuntuu oman työllistymisen näkökulmasta valoisalta, koska hommia on kuluneen vuoden aikana tarjottu melkein enemmän kuin olen ehtinyt tehdä. Näyttää siis siltä, että ensimmäisen opiskeluvuoden pelot osoittautuvat turhaksi.

Kirjoittaja: Outi Salo, 4. vuosikurssin kulttuurituottajaopiskelija
Kuvat: Rimma Lillemägi (Tyttö nimeltä Tsunamika), Ilari Nummi (Pitskun Kulttuurikirkko)

Kulttuurivuosi oli ja meni - mitä jäi tuottajille

Turun vuosi Euroopan kulttuuripääkaupunkina oli ja meni. Vuosi tarjosi mahtavia työmahdollisuuksia suurelle joukolle tapahtumatuottajia sekä hyvän alustan testailla uudenlaisia toimintatapoja.

Play and Rewind from Turku 2011 on Vimeo.

Eipä jäänyt huomaamatta työ. Kulttuuripääkaupunkivuoden jatkotyöryhmä esitti raportissaan "Turku palaa edelleen" seuraavaa:


"Luovan talouden sisältöihin keskittyvä osaaminen on saatava aiempaa kattavammin käyttöön elinkeinotoiminnan eri alueilla. Taide- ja taitelijakoulutus sekä muotoilu tuovat mukanaan toimintatapoja, jotka auttavat ongelmanratkaisussa ja taloudellisten menestymismahdollisuuksien löytämisessä. Kulttuuripääkaupunkivuonna rakentuneet yhteydet kulttuurialan toimijoiden ja muiden alojen yritysten välillä ovat merkittävä voimavara ja niiden verkostoitumista on syytä vahvistaa. Luovien, ennakkoluulottomien ratkaisujen löytäminen edellyttää rakenteellista tukea, jolla luovien toimialojen potentiaalia saadaan hyödynnettyä innovatiivisten ratkaisujen etsimisessä.

Monitieteellinen toiminta etsii uusia malleja taiteilijoiden, tutkijoiden ja elinkeinoelämän vuorovaikutukselle ja taiteen yhteiskunnalliselle vaikuttavuudelle. Luova talous tulisi nähdä laajasti ja tunnistaa alueita, joissa Turku voi erottua omaperäisenä ja kiinnostavana

Yritystoiminnan ja yrittäjyyden tukijärjestelmiä tulisi kehittää vastaamaan mahdollisimman hyvin kulttuurin ja luovan toimialojen erityistarpeita. Luoviin aloihin sijoittamista ja kulttuurialalle sopivia sponsorointimalleja tulisi kehittää.

Samoin kulttuurituottajien koulutuksessa tulisi osaamista kasvattaa kulttuurialaa laajemmalle. Sekä kulttuuritoimijoiden ja hyvinvointisektorin että kulttuuritoimijoiden ja yritysmaailman välille tarvitaan päteviä tuottajia.

Kulttuurialan toimijoiden yhteisen palvelutoiminnan järjestämisessä tarvitaan järjestäytymistä kiinteämpään yhteistyöhön. Logomo ja Fortuna-kortteli voivat luovan alan keskuksina luontevasti tukea eri toimijoiden verkostoitumista ja palveluiden koordinointia sekä yhteistä markkinointia."



Näiden kommenttien valossa kulttuurituottajien koulutusta, rajapinnoilla tapahtuvaa toiminta tukevaa ja luovan talouden kehittämiseen tähtäävää TKI-toimintaa on hyvä humakilaisena jatkaa Turussa.




Raportti on luettavissa osoitteessa:
http://www.turku2011.fi/sites/default/files/liitteet/ruohosen_jatkotyoryhman_raportti.pdf

Nina Luostarinen, hankesuunnittelija TKI-HUMAK Meri

Osumia työelämään

Sampo-Ilmari Tuhkalehto uskoo, että Osumia-palvelu on paras
tapa tavoittaa tietyn alueen osaajia kattavasti yhdellä kerralla.

Muutamassa vuodessa pienestä projektista valtakunnalliseksi toimijaksi laajentunut MusicAgainst Drugs ry työskentelee aktiivisesti lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Toiminnan tavoitteena on lasten ja nuorten osallisuuden edistäminen sekä laadukkaan päihdetiedon tarjoaminen.

Asiakkaalle, yleensä kunnalle tai kunnan toimijajoukolle tarjotaan monipuolista päihdekasvatuskokonaisuutta, joka sisältää mm. monipuolista osallisuutta edistävää toimintaa sekä päihdetietoa. Laadukkaan työn toteuttamisessa on suuri merkitys valtakunnallisilla ja alueellisilla yhteistyökumppaneilla ja toimijoilla sekä suurella joukolla vapaaehtoisia.

Music Against Drugs ry:n puheenjohtaja Sampo-Ilmari Tuhkalehto kertoo, että järjestössä arvostetaan oppilaitosyhteistyötä ja opiskelijoille on tarjolla runsaasti erilaisia tapoja suorittaa opintoja yhdistyksessä. Kun opiskelijan oppimistavoitteet, henkilökohtaiset kyvyt ja ohjaus ovat sopivassa tasapainossa, on hyöty harjoittelusta molemminpuolinen.
Music Against Drugs ry oli ensimmäisten Osumia-palvelua käyttäneiden työnantajien joukossa.

”Vaikka yhdistyksemme on valtakunnallinen toimija, haluamme jatkossakin pitää päätoimistomme Jyväskylässä, koska Jyväskylä on koulutuksen kaupunki. Oppilaitosyhteistyö mahdollistaa kehityksen kärjessä olemisen. Osumia-palvelu puolestaan on paras tapa tavoittaa kerralla alueen opiskelijat kattavasti,” sanoo Tuhkalehto.

Tuhkalehto mainitsee palvelun hyvänä puolena myös sen, että opiskelijat ja oppilaitosten henkilökunta saavat keskitetysti tietoa opiskelijoille tarjolla olevista tehtävistä.

Music Against Drugs ry:ssa on kokemusta useiden eri oppilaitosten opiskelijoista: toisen asteen opinnoista yliopistoon. HUMAKin opiskelijoiden osaamista suhteessa yhdistyksen tarpeisiin Tuhkalehto pitää erittäin hyvänä:

”Yhdistyksemme toiminta on kulttuuri-, nuoriso- ja järjestötyön leikkauspisteessä ja siksi sekä kulttuurituottaja- että yhteisöpedagogiopiskelijoilla on juuri näihin teemoihin liittyvää osaamista.”

Kysymystä ”kenelle suosittelisit Osumia-palvelun käyttöä”

Tuhkalehto lähestyy laajasti:

”Organisaatiossa kannattaa pysähtyä miettimään, mitä oppilaitosyhteistyö käytännössä voi olla. Jos ei tule ensimmäisellä kerralla mieleen, kannatta pysähtyä uudestaan. Kannattaa myös käydä keskusteluja oppilaitoksen kanssa mahdollisista yhteistyön muodoista. Kun on päätetty, että harjoittelija on tervetullut organisaatioon, on Osumia.fi paras palvelu harjoittelijoiden rekrytoimiseen.”

Lue lisää Osumia-palvelusta HUMAKin verkosta.


Teksti: Minna Rajalin
Kuva: Music Against Drugs ry

Kulttuurituottajaksi nyt myös Kuopiossa

Valtakunnallisuus, joustavuus ja monimuotoisuus ovat Humanistisen ammattikorkeakoulun aikuiskoulutuksen avainsanoja. Nämä sanat muuttuvat käytännöksi ensi syksynä Kuopiossa. HUMAKin Kuopion kampuksella alkaa kulttuurituottajien aikuiskoulutus. Aloittava koulutus vastaa tarpeeseen, koska alueella on paljon taiteilijoita, useiden taiteen alojen koulutusta ja erilaisia tapahtumia.

Kenelle koulutus sopii?

Koulutustarvetta on niin opistotason tutkinnon nostajilla kuin myös yliopistotutkintoja tehneillä, jotka tarvitsevat lisää käytännön osaamista. Kulttuurin rajapinnoilla tehtävä työ lisää koulutustarvetta, koska kulttuurituottajien työkenttä on laajentunut perinteisestä. Kulttuuria tarkastellaan yhä enemmän suhteessa yhteiskunnan eri sektoreihin, esimerkiksi hyvinvointipalveluihin. Väestön ikääntyminen ja nuorison syrjäytyminen ovat haasteita, joihin kulttuuritoiminnan odotetaan osaltaan vastaavan, sanoo HUMAKin kulttuurituotannon koulutuksesta vastaava koulutusjohtaja Katri Kaalikoski. Kulttuurille ja luovalle toimialalle asetetaan odotuksia kansantalouden vahvistajana ja esimerkiksi kulttuurin ja matkailun rajapinnalla tapahtuvalta yhteistyöltä odotetaan paljon. Tuottajalle riittää siis toimintakenttää, Kaalikoski toteaa.

Kuopiossa alkava koulutus on monimuotokoulutusta, mikä antaa opiskelijalle mahdollisuuden suunnitella omaa ajankäyttöään joustavasti. Noin kerran kuussa olevien kontaktipäivien rinnalla opiskelija tekee omassa tahdissaan verkko- ja projektiopintoja sekä itsenäisiä tehtäviä. Jokaiselle opiskelijalle rakennetaan oma opiskelusuunnitelma. Tämä mahdollistaa sen, että opiskelija voi suunnata opintojaan omien tavoitteidensa mukaan. Yhteiset kontaktiopinnot vahvistavat kulttuurituotannon teoria- ja toimintapohjaa, mutta verkostoituminen muiden kulttuurituottajien kanssa on yksi arvokkaimmista asioista.

Uusi innostava työ opiskellen

Aikuisopiskelu on mielekäs tapa oppia uutta ja vahvistaa aikaisempaa osaamista. Vahva työelämäyhteys yhdessä laadukkaan opetuksen kanssa antavat hyvät perusteet tuottajuuteen. Opiskelujen lisäarvo on laaja vertaisverkko, jolta olen saanut tukea ja kannustusta. Yhteiset innovoinnit ja ideoinnit ovat vieneet montaa asiaa eteenpäin, kertoo kokemuksistaan kulttuurituottajaksi opiskeleva Emma Anttila.

Hän on loppusuoralla opinnoissaan Jyväskylän kampuksella, jossa aikuisryhmä aloitti kaksi vuotta sitten.

AHOT-prosessi eli aikaisemmin opitun tunnistaminen ja tunnustaminen saa myös Emmalta kiitosta. Aikaisempi maisterintutkinto Sibelius-Akatemiasta sekä vuosien työkokemus Joensuun kaupunginorkesterin huilistina on voitu osittain lukea hyväksi kulttuurituottajaopinnoissa. Näin opiskelutaakasta on tullut kohtuullinen eikä aikaisemmin opittua ole tarvinnut opiskella uudelleen. Emma on opintojensa kautta aloittanut myös uudessa työssä. Hän on nyt nuotistonhoitaja-tuottajana Jyväskylä Sinfoniassa, mutta jatkaa opiskelua työn ohessa.

Kulttuurituotannon koulutusohjelma
Tutkinnon nimi: kulttuurituottaja AMK
Tutkinnon laajuus ja kesto: Opintojen laajuus on 240 op (60–240 op). Suoritusaika on 1–4
vuotta määräytyen henkilökohtaisen opintosuunnitelman mukaan.

Huom! Kulttuurituottajaksi voit opiskella myös Kauniaisissa!
Kampukset: Kauniainen (20 aloituspaikkaa) ja Kuopio (20 aloituspaikkaa)
Hakuaika: 5.3.-3.4.2012

• Lue lisää kulttuurituottajan opinnoista

Turun kansainvälinen kampus!

Turun kampuksen talvi on taas alkanut kansainvälisissä merkeissä. Laadukkaasta opetuksesta, kirpeästä pakkasesta sekä kauniista lumisesta maisemasta on tullut nauttimaan yksitoista vaihto-opiskelijaa eri puolilta Eurooppaa ( Virosta, Venäjältä, Ranskasta, Bulgariasta ja Turkista) ja yksi opiskelija myös Yhdysvalloista.

Vaihtarimme opiskelevat omassa ryhmässään suomen kieltä ja kulttuuria sekä yhdessä suomalaisten opiskelijoiden kanssa mm. viestintää ja taiteen tuntemusta. Nyt he tekevät verkkojulkaisun pienryhmissä yhdessä suomalaisten opiskelijoiden kanssa Media ja vuorovaikutus-kurssilla. Tällainen monikulttuurinen yhteistyö hyödyttää sekä suomalaisia että ulkomaalaisia opiskelijoita, onhan kyky tehdä projektityötä moniammatillisessa ja monikulttuurisessa porukassa yksi kulttuurituottajan tärkeitä taitoja. Taustaltaan vaihtarimme ovat todellakin monialaisia, he opiskelevat pääaineenaan mm. julkaisualaa, markkinointia ja nuorisotyötä.

Jotta emme omisi vaihtareita aivan kokonaan tänne Turkuun he viettävät kevään aikana intensiiviviikon sekä Jyväskylässä että Kauniaissa. Näin muutkin kulttuurituotannon kampuksen opiskelijat saavat osansa kotikansainvälistymisestä!

Harjattulan kartonomaisemissa Petya Stankova Bulgariasta, Maywand Hamidi Ranskasta, Corinne Wiseman Yhdysvalloista, Gergana Lyutskanova Bulgariasta, Marie Käige Virosta, Stephanie Forgeois Ranskasta sekä Elena Andreychukc Venäjältä.

Kohti tulevaa!

Opetuksen sisältöjen on oltava ajan tasalla. Kulttuurituottajien koulutuksen on oltava tiukasti sidoksissa kulttuurin ja taiteen muuttuvan kentän toimintaan. On tärkeää osata ennakoida millaista osaamista kulttuurituottaja tulevaisuudessa tarvitsee toimiessaan uudenlaisissa verkostoissa ja uudenlaisissa toimintaympäristöissä. Syksyn 2011 aikana olemme järjestäneet kaikilla kulttuurituotannon koulutusta tarjoavilla kampuksilla workshopit, joissa opettajat ja opiskelijat ovat yhdessä pohtineet tulevaisuutta: mitä tuottajan tulee osata, mitä ymmärtää ja miten orientoitua työtään tekemään. Näitä yhteisiä pohdintoja käytetään sitten pohjana tuottajakoulutuksen jatkuvassa uudistamistyössä.

Seuraavaksi nämä syksyn workshopeissa tehdyt posterit kiinnitetään seinälle tutkittavaksi tammikuun lopulla, kun koko HUMAKin kulttuurituotannon henkilöstö kokoontuu yhdessä työelämän edustajien kanssa kehittämään tuottajakoulutusta kohti tulevaisuutta.

Hyvää uutta vuotta 2012!

Opiskelijan ja lehtorin tähtihetkiä

Kulttuurituotannon lehtorin työn ehdottomia tähtihetkiä on kuunnella valmistuvien opiskelijoiden päättöportfolioesityksiä. Kulttuurituotannon koulutusohjelman opetussuunnitelmaan sisältyy Työelämätaidot, urasuunnittelu ja portfolio (10 op) –opintojakso, jonka suorittaminen alkaa jo ensimmäisenä opintovuotena, mutta se huipentuu yleensä viimeisenä opintosuorituksena esitettävään päättöportfolioon.

Kehittymiskansiossaan opiskelija osoittaa persoonallisen kulttuurituottajan ammattitaitonsa: Millainen kulttuurituottaja minä olen? Miten ja miksi olen valinnut tämän alan? Missä olen hyvä, mitä osaan, miten voisin kehittyä ammattilaisena jatkossa?

Marraskuun alussa minulla oli taas ilo kuunnella neljän opiskelijan kehityskertomusta aktiivisesta kulttuurin ja taiteen harrastajasta kulttuurituotannon ammattilaiseksi. Vaikka portfolion laatiminen on ohjeistettu ja raamitettu melko yksityiskohtaisesti, jokainen kertomus ja esitys olivat erilaisia, jokaisen kokemukset alasta, opiskelusta ja tulevasta ammatista olivat toden totta persoonallisia. Toki kaikki opiskelijat olivat suorittaneet samat pakolliset opintojaksot, tehneet vaaditut markkinointi-, viestintä- ja vaikkapa rahoitussuunnitelmat, mutta yksi oli tehnyt ne harrastajateatterille, yksi tanssinkeskukselle, yksi tv-tuotantoon, yksi vuosikurssin yhdessä järjestämään lastentapahtumaan. Kohderyhmät ja näkökulmat vaihtelivat, mutta kaikki olivat oppineet tuottamisesta ja alasta paljon.

Portfolioesityksissä pääsee kurkistamaan yksittäisen oppijan sielunelämään. Kun toinen on käynyt opinnot pääasiassa kotikampuksella, tehnyt harjoittelut ja lopputyöt kotikaupungin organisaatioihin, toinen on viettänyt lähes puolet opintoajastaan kansainvälisessä vaihdossa harjoittelussa ja muuten opiskellen. Yksi jouluksi valmistuvistamme oli vain ensimmäisen vuoden ajan kotikampuksella, sitten pääkaupunkiseutu ja sen monipuoliset harjoittelupaikkamahdollisuudet imaisivat hänet tekemään melkein kaikki opinnot toisella kampuksella. Muutto mitä ilmeisimmin kannatti, sillä hyvin onnistunut työharjoittelu poiki aluksi osa-aikatyön, nykyisin kokoaikaisen työpaikan. Välillä pyrähdys kotikampukselle opinnäytetyöopintoihin ja taas takaisin tv-tuotantojen pariin. Opiskelija oli silmin nähden tyytyväinen valittuaan HUMAKin opiskelupaikakseen. Lehtori puolestaan tunsi ylpeyttä kuunnellessaan fiksua opiskelijaa: hän on osannut käyttää hienosti hyväkseen HUMAKin tarjoamat erilaiset oppimisympäristöt.

Parhaimmillaan portfolioesityksissä pohditaan alaa ja sen toimijoita sangen filosofisestikin. Tämänkertaisessa seminaarissa saimme kuulla huikaisevia ajatuksia siitä, mitä kulttuurituotanto on ja mihin tuottajia tässä maailmassa ja maailman ajassa tarvitaan. Opiskelija oli selvästikin pohtinut paljon omaa suhdettaan kulttuurituotantoon ja sen eri ilmiöihin. Oman paikkansa hän on löytänyt mm. kestävän kehityksen asiantuntijana.

Ensimmäisen vuoden opiskelijoille päättöportfolioiden kuunteleminen tarjoaa mahdollisuuden kuulla erilaisia opintopolkuja siitä, mitä kaikkea neljään vuoteen voikaan sisällyttää. Portfolion kokoajat ovat poikkeuksetta kokeneet portfolioprosessin hyvänä tapana vetää yhteen kokemukset ja elämykset, mitä opiskeluvuodet ovat tarjonneet. Siksi uskon, että portfolion laatimisprosessi ja esittely ovat myös opiskelijoille tähtihetkiä.

Haastavaa esitykseen valmistautumisesta tekee se, että oppiminen ja kokeminen pitää portfoliossa kääntää työelämän vaatimalle osaamiskielelle. Mitä konkreettisia ammatissa vaadittuja taitoja minulla on?, missä olen parhaimmillani?, mitä näkemyksiä minulla on kulttuurituottajan työstä ja sen merkityksistä?

Tämänkertaisessakin seminaarissa tuli esille meidän suomalaisten peruspaheemme: turha vaatimattomuus. Opiskelijat olivat tehneet hienoja projekteja, saaneet ja ottaneet isoja vastuita tuotannoissa, olleet ulkomailla opiskelemassa, solmineet verkostoja niin kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin piireissä, mutta silti saavutuksista kerrottiin vain puolivaloilla. Seminaarissa paikalla olleet työelämänedustajat kehottivatkin opiskelijoita heittämään turhan vaatimattomuuden verhon syrjään ja nostamaan rintaa rottingille. Olen täysin samaa mieltä: meiltä valmistuu taitavia kulttuurituottajia, joiden osaamista kelpaa esitellä täysille katsomoille opiskelija valokeilassa!

Sanna Pekkinen, lehtori/aluekoordinaattori Jyväskylän kampus