Uusia maisemia

Alkaneesta lukuvuodesta tulee HUMAKissa ja kulttuurituotannon yksikössä muutosten vuosi. Nyt opintonsa aloittaneet kulttuurituottajaopiskelijat saavat kampukselleen ensi syksynä seurakseen muiden koulutusohjelmien opiskelijoita - viittomakielentulkiksi tai yhteisöpedagogiksi opiskelevia kollegoitaan - kun Jyväskylän, Turun ja Kauniaisten kampukset muuttuvat monialaisiksi ensi syksystä lähtien. Samaan aikaan avautuvat HUMAKin uudet TKI-keskukset, joissa opiskelijat tulevat suorittamaan suuren osan opinnoistaan. Näin jo ennestään vahvat työelämäyhteydet vahvistuvat kulttuurituottajien koulutuksessa. Meillä on siis tuleva vuosi aikaa yhdessä rakentaa uudenlaista HUMAKia, uudistaa kulttuurituotannon koulutusta ja lujittaa sen yhteyttä HUMAKin muihin koulutusaloihin. 

Kulttuurituottajakoulutusta tarjotaan tänä syksynä ensimmäistä kertaa myös Kuopiossa. Monimuotoisena aikuiskoulutuksena tarjottavaan koulutukseen valittiin kaksikymmentä innokasta opiskelijaa ja alan osaajaa. Viemällä koulutuksen tällä kertaa Kuopioon vastaamme lupaukseemme tarjota aikuiskoulutusta joustavasti maan eri osissa, siellä missä uuden osaamisen tarvetta on. 

Kuopio syksyllä 2012

Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavan kulttuurituottajakoulutuksen hakuaika on juuri alkamassa. YAMK-tutkinnon tuottama asiantuntijaosaaminen tähtää laaja-alaisuuteen, sovellettavuuteen ja kehittäjäosaamiseen, jota tarvitaan monenlaisissa kulttuurialan työtehtävissä ja työpaikoissa.

http://www.humak.fi/opiskelu/opiskelu-humakissa/ylemmat-amk-tutkinnot/kulttuurituottaja

Kulttuurituotannon koulutuksessa korostuukin tulevaisuudessa aiempaa enemmän monialaisuus ja moniammatillisuus, kyky toimia erilaisissa toimintaympäristöissä erilaisten ihmisten kanssa. Haluamme olla monialaisen tuottajaosaamisen kouluttajia, kehittäjiä ja uudistajia. Taiteen ja kulttuurin kenttä, kuten yhteiskunnan muutkin sektorit, tarvitsee uusia avauksia työelämän muuttuessa. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan kulttuuriammateissa ja kulttuuritoimialoilla työllisyys on kasvanut nopeammin kuin kaikkien ammattien ja toimialojen työllisyys. http://www.minedu.fi/etusivu/arkisto/2012/1309/kulttuuriala.html?lang=fi

Tuottajaosaamista, taiteen ja luovien alojen ymmärrystä tarvitaan yhteiskunnassa tulevaisuudessa yhä enemmän. On aika pysyä muutoksen mukana ja olla myös itse muutosta tekemässä. 

Uudet ja vanhat opiskelijat, tervetuloa joukkoon!

Tuhkaa ja timantteja

Tuhkaa ja timantteja –nykykorukirja

Tuhkaa ja timantteja – Aska och diamanter –kirja dokumentoi suomalaisen nykykorun moninaisuuden samannimiseen näyttelyyn valittujen taiteilijoiden ja teosten kautta. Julkaisu avaa kiinnostavalla tavalla suomalaista nykykorua ilmiönä ja valottaa kunkin taiteilijan tapoja tehdä koruja. Kirjan kaikki tekstit ovat sekä suomeksi että ruotsiksi.

Julkaisun ovat toimittaneet Kiika Sarpola ja Päivi Ruutiainen. Kiika Sarpola opiskelee kulttuurituottajaksi Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Hankkeen kuraattori, lehtori Päivi Ruutiainen (FM) väittelee korutaiteesta Lapin yliopistossa lokakuussa 2012. Ruutiainen kirjoittaa julkaisussa nykykorusta näyttelyyn valittujen teosteon valossa. Tukholmalainen galleristi, korutaiteilija Sofia Björkman pohtii tekstissään nykykorun suomalaisuutta kansainvälisestä näkökulmasta. Taiteilijaesittelyt ovat HUMAKin kulttuurituottajaopiskelijoiden kirjoittamia.

Tuhkaa ja timantteja – Aska och diamanter julkaistaan 30.8.2012 Galleria Platinassa Tukholmassa hankkeen tulevan näyttelyn avajaisissa. Julkaisua voi ostaa Tuhkaa ja timantteja –näyttelyistä Tukholmassa Galleria Platinassa 31.8.-22.9., Lahden Muotohuoltamolla 3.-24.10. ja Lappeenrannassa Galleria Pihatossa 30.10.-25.11. tai HUMAKin julkaisujen tilauslomakkeella http://www.humak.fi/tutkimus/julkaisut/julkaisutilaukset.

Tuhkaa ja timantteja – Aska och diamanter

Kiika Sarpola & Päivi Ruutiainen (toim.)

Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja, sarja F, Katsauksia ja aineistoja 14, 2012.

ISBN 978-952-456-139-6

Sivumäärä: 56

Hinta: 15 € (opiskelijat, HUMAKin henkilökunta ja alumnit 10 €)

Tuhkaa ja timantteja on nykykorunäyttely, joka on osa World Design Capital Helsinki 2012 -ohjelmaa. Suomessa harvoin esiteltävä nykykoru on taidemaailmassa marginaalinen, rajoja rikkova ilmiö. Näyttely murtaa sekä korutaiteeseen liittyviä ennakkoluuloja että taidemaailman rajoja. Hankkeen tavoitteena on antaa suomalaisille korutaiteilijoille mahdollisuus saada teoksiaan laajasti esille ja kasvattaa nykykorun tunnettuutta.

Lisätietoja ja yhteydenotot:

Päivi Ruutiainen

Kuraattori ja lehtori

020-762 1205 / 0400 349 205

paivi.ruutiainen@humak.fi

Kiika Sarpola

Kulttuurituottaja

044 533 3437

kiika.sarpola@humak.edu

www.tuhkaajatimantteja.fi

Asiantuntijahaastattelu: Kuumailmapallolla Kallioon ja takaisin

Oona Tikkaoja on lehtori ja kuvataiteilija, jolla on suuria, kolmiulotteisia unelmia. HUMAKissa turkulaistaiteilija opettaa muun muassa taiteen tuntemusta ja graafista viestintää, mutta koulun ulkopuolella Tikkaoja taiteilee veistoksien, installaatioiden sekä performatiivisen ja verkkoon sijoittuvan taiteen parissa.

Oona tuorein, Design-pääkaupunkivuotta näyttävästi juhlistava teos kohoaa elokuussa 2012 Helsingin Kallioon. Veistoksen voi tekijän mukaan assosioida vaikkapa paviljonkina, hedelmänä tai hyrränä – Oona näkee siinä kuitenkin kuumailmapallon lailla korkeuksia kohti kohoavia toiveita. Lähes 10 metrinen teräksestä ja polykarbonaatista valmistettu ”Unelma” edustaa taiteilijan ominta linjaa kolmiulotteisten teosten rakentajana.

Syksyn koittaessa Oona laskee Kallion ”Unelman” käsistään ja lähtee kulkemaan kohti seuraava päämääräänsä: vuoden stipendiaattijaksoa University of California San Diegon Visual Arts -koulutusohjemassa ja väitöskirjan valmistumista. Tutustutaan tarkemmin lennokkaaseen taiteilijaan lennokkaan Unelman takana.

Mistä ajatus Unelman luomiseen lähti liikkeelle?
Sain Helsingin taidemuseolta tilauksen teoksesta, joka kommentoisi jotenkin Unioninkadun akselia – pitkää harmaata suoraa Tähtitornilta Kallion kirkolle. Unioninkadulla on runsaasti todisteita ihmisen tarpeesta kurkotella korkeuksia monin tavoin – kirkot, yliopistot, tähtitorni. Unelma-veistos kiteyttää nämä toiveet – se on toisesta, värikkäästä todellisuudesta laskeutunut mahdollisuuksien kulkuneuvo.

Teos tuli rakentaa siirreltäväksi niin, että se sijaitsisi jonkin aikaa Siltasaarenkadulla ja siirtyisi sitten rakenteilla oleville asuinalueille – esim. Kalasatamaan tai Jätkäsaareen. Pidin perusperiaatteenani, että siirrettävyyden ja Unioninkadun idea täytyy rakentaa sisälle teokseen kuitenkin niin, että ajatus kestää sijainnin muuttumisen ja että katsojalle jää tilaa tulkinnan assosiaatioille.

Havainnekuva Unelmasta, joka odottaa vielä ylleen värikästä huntua.

Mikä on sinun suurin unelmasi?
Innokkaana scifistinä unelmoin hieman samankaltaisesta yhteiskunnasta, jota Edward Bellamy maalailee Vuonna 2000 -teoksessaan. Ihmiset jakavat paljon, mutta voivat tehdä myös omia valintojaan. Uurastus ei ole ensisijaista, vaan henkinen hyvinvointi - ja kukoistavat taiteet.





Mistä ammennat inspiraatiota töihisi?
Monentasoisista ja -tyyppisistä asioista: ympäröivistä rakenteista, taiteesta, luonnon muodoista... Kaikesta, mikä kiehtoo mieltä.

Kuka on taiteellinen esikuvasi ja miksi?
Ihailen jotakuta taiteilijaa yhdestä, toista toisesta syystä. Olen kovin kiinnostunut esimerkiksi Fluxus-taiteilija Allan Kaprowin ajatuksista. Toisaalta taas installaatio-/videotaiteilija Matthew Barneyn luoma kokonainen maailma on hyvin vaikuttava.

Mikä opetustyössä on mielestäsi palkitsevinta ja miksi?
Antoisinta opettamisessa on ehdottomasti yhteinen tiedonrakentelu keskustellen aktiivisen opiskelijaryhmän kanssa. Palkitsevaa on esimerkiksi nähdä kurssin lopussa onnistuneita taittotöitä tai verkkosivuja opiskelijoilta, joilla ei kurssin alussa ollut lainkaan kokemusta graafisesta suunnittelusta.

Mikä tähän asti tekemistä projekteistasi on kasvattanut sinua eniten taiteilijana ja miten?
Ehdottomasti ensimmäinen julkaistu teokseni ”Vikuri ja Jääräpää”, joka koostu kahdesta luonnollisen kokoisesta puuhevosesta. Teosta työstäessäni aloitin vuoroin itseäni, aikaa ja resursseja vastaan kilvoittelevan työskentelytapani. Olen ehdottoman optimistinen, ja haluan monesti tehdä sellaista, mistä en etukäteen tiedä mitään - tämä edellyttää tietynlaista riskinottoa.

Millä mielin odotat Kalifornian opintojaksoa?
Odotan opintoja todella innolla - Visual Arts -koulutusohjemassa on vahvaa Fluxus -osaamista. Vihdoin saan tilaisuuden keskittyä sivussa olleeseen tutkimustyöhön, tutustua moniin hienoihin persooniin ja nähdä amerikkalaisia yliopistokäytäntöjä.

”Unelma” julkistetaan 16.8.2012 klo 14.00 Siltasaarenkadulla Helsingin Kalliossa. Lisätietoja seuraa Oonan blogissa.

Esittelyssä asiantuntija -sarja
HUMAKin kuukauden asiantuntijana esittäytyy Turun kampuksella työskentelevä taiteilija/lehtori Oona Tikkaoja.

Teksti: Elina Räihä

Ajatuksia valossa

Kuluneeseen vuoteen on tapana katsoa taaksepäin talven pimeydessä uuden vuoden ilotulitusta ja tammi-helmikuun kylmyyttä odotellessa. Itse katsastan kuluneen ja kartoitan tulevan mielelläni kesäkuun alussa. Kesän alussa takana näkyy työvuosi, joka kevään valon myötä saa merkityksensä – josta kerron kohta – ja jolloin edessä on hetken aikaa vieläkin enemmän valoa ja kesältä paljon odotettavaa. Näissä valon kirkastamissa ajatuksissa hahmottuu samalla jo uusi työvuosi, joka päättyy sitten ensi kesän aurinkoon.

Työvuosi saa merkityksensä todistuksensa saavista valmistuvista uusista kulttuurituottajista, jotka huokaisevat syvään kesää kohti saatuaan yhden elämänsä urakan valmiiksi. Opintojen aikana on kertynyt valtava määrä uutta osaamista meidän kaikkien nautittavaksi – työelämäsuhteiden kirjo, erilaiset harjoittelupaikat, projektit ja uudet omat ideat. Ja opinnäytetyöt: Raahe Festival & Raahen Rantajatsit , Lutakko liekeissä, Käpylän kyläjuhlat, Poikkitaideaula Jyväskylän taidemuseossa, 22-Pistepirkon toiminta ja tekemisen tapa, Baarit kulttuurituottajan työympäristönä, Extreme-elämyspalveluiden turvallisuus yleisötapahtumissa, Moniaistinen sirkusesitys näkövammaisille …. On aina yhtä hienoa allekirjoittaa todistuspapereita.

Samaan aikaan kesäkuun alussa Kulttuurituotannon yksikön kampuksille virtaa jo uutta väkeä. Tänäänkin pääsykokeissa on odotettu omaa vuoroa nurmikolla istuen, vähän tai enemmän palellen, karmeasti jännittäen ja mahdollisia syksyn opiskelijakavereita tutkaillen. Kaikki - opettajia varsinkaan unohtamatta - ovat syksyllä taas uuden edessä. Heille oppimisen halusta ja taidosta suuri kiitos!

Kesäkuun alussa katson myös yhtä aikaa eteenpäin ja taaksepäin työtodistuksia kirjoittaessani ja uusien opettajien työsopimuksia tehdessäni. Saan taas ensi vuoden tehdä töitä uusien osaavien ihmisten kanssa, vaikka unohdunkin samalla vähän muistelemaan sitä, mitä syksyllä muihin kulttuuriharrastuksiin siirtyvien konkarien kanssa on yhdessä HUMAKin matkalla koettu.

Kaikkea tätä on kiva ajatella kirkkaassa valossa kesän ammattimaisesti tuotettuja kulttuuririentoja odotellessa.

LOGOMO – Luovan talouden keskus ja paikka oppia

Mikä LOGOMO?

LOGOMO on Turkuun yli sata vuotta vanhaan historialliseen VR:n konepajarakennukseen rakentuva luovan talouden keskus. Keskus oli myös Turun kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumien päänäyttämö ja tällä hetkellä se tunnetaan esimerkiksi The Voice of Finland -televisio-ohjelman kautta. Toisaalta LOGOMO tiedetään komeasta pääsalistaan, jonka katsomon kokoa voidaan muuttaa ilmatyynyillä ja jossa on ainutlaatuinen keinotekoinen akustiikka, jollaisia on Euroopassa vain kaksi ja maailmassakin vain muutamia.

Logomo. Kuva: Joni Rantasalo

Sieluveljien konsertti Logomossa. Kuva: Joni Rantasalo

LOGOMOsta ei kuitenkaan ole tulossa vain konserttien näyttämö, vaan elävä luovan talouden keskus, jossa syntyy kohtaamisia. Keskuksen toimitusjohtaja Päivi Rytsä korostaakin, että ”Logomon toimintaympäristössä on tärkeää monipuolisuus. Talo kokoaa yhteen erilaisia luovan alan toimijoita ja luovan alan osaamista hyödyntäviä yrityksiä ja muita tahoja.”

Hautomopäälliköstä toimitusjohtajaksi

Vielä marraskuussa Päivi Rytsä työskenteli TKI-HUMAK Merissä yrityshautomo Creven hautomopäällikkönä. ”Työstäni HUMAKissa on peräisin luovan alan tuntemus ja yritysten toiminnan ymmärtäminen ruohonjuuritasolla. Creve on näköalapaikka luovan alan kehittämiseen ja näkyväksi tekemiseen. Tutuksi tuli myös julkiset toimijat ja aluekehittäminen. Toivottavaa olisi, että myös Creve voisi joskus toimia LOGOMOssa. Yrityshautomo olisi tärkeä osa luovan talouden keskusta ja yksi yritysten verkostoitumisen solmukohdista.”

Rytsän mukaan myös TKI-HUMAK Merin kautta saaduista kontakteista on ollut hyötyä uudessa työssä. ”On ollut mukavaa myös nähdä, miten helppoa yhteistyön jatkaminen sekä vanhoihin kollegoihin että hautomoyrityksiin on ollut”, hän sanoo. ”Ja Merin porukan kanssa oli kiva tehdä töitä”, Päivi lisää.

Oppilaitosyhteistyötä?

”Kyllä kiitos”, sanoo Rytsä. Jatkossa LOGOMOon on tulossa myös oppilaitosten toimintaa. ”Oppilaitokset ovat keskeinen osa innostavaa yhteisöä. Sekä opiskelijoiden läsnäolo ja uudet ajatukset että opettajien asiantuntemus antavat paljon verkostolle. ”Oppilaitoksilla on keskeinen rooli, jotta voimme aidosti toteuttaa uudenlaista työyhteisöä ja paikkaa, jossa kovan luokan ammattilaiset sekä opiskelijat kohtaavat uudella ja kiinnostavalla tavalla”, Rytsä sanoo. Toisaalta verkosto voi antaa paljon myös oppimiselle. ”Näen LOGOMOn myös oppimisen keskuksena. Sekä sen taiteellinen toiminta että yritysyhteistyö antaa mahdollisuuden oppimiseen muutenkin kuin työharjoittelujen kautta.”

Työharjoittelijoita LOGOMOSSA on ollut jo useita ja Rytsän mukaan he toimivat erittäin hyvin porukan mukana. ”HUMAKin harjoittelijat ovat tehneet monipuolisesti erilaisia töitä LOGOMOssa. LOGOMO on loistava paikka kulttuurituottajalle päästä tositoimiin, niin tuotannon kuin myynnin ja markkinoinninkin osalta. Bisnesosaaminen ja kulttuurityön hektisyys tulevat konkreettiseksi LOGOMOssa. Toivottavasti harjoitteluista jää opiskelijalle myös kyky nähdä suurempia kokonaisuuksia ja käsitys siitä, että tuottajan keskeinen tehtävä on pitää langat käsissä ja huolehtia myös siitä, että yksityiskohdat on hoidettu ja homma toimii.”

Hankeyhteistyö

HUMAK on ollut mukana yhteistyössä luovan alan keskuksen perustamiseksi Turkuun jo pitkään. Vuonna 2008 silloinen HUMAKin hankkeena toiminut Turun seudun kulttuuriyrityskeskus ryhtyi yhteistyössä Turku2011 säätiön kanssa etsimään soveltuvaa tilaa Turkuun. Silloin ajatuksena oli sijoittaa luovien alojen yrityshautomo osaksi keskusta. ”Eräänlainen alkukipinä LOGOMOn perustamiseksi oli, kun yhteisen työn pohjalta Kulttuurituotannon TKI-päällikkö Timo Parkkola soitti Turun elinkeinojohtaja Kalle Eurolle, että ”nyt löytyi kiva tila, mennäänkö katsomaan?” Tuon puhelun jälkeen tarvittiin vielä paljon suunnittelua, politiikkaa ja kiinteistön omistajanvaihdos ennen kuin LOGOMOA päästiin todella rakentamaan”, Rytsä kertoo.

HUMAK on ollut myös muuten mukana LOGOMOn kehittämisessä. Eräänä muotona on ollut 2010 aloitettu Turun seudun kehittämiskeskuksen hallinnoima EAKR-hanke Luova tila. Tässä hankkeessa HUMAKin roolina on ollut erityisesti verkostojen kehittäminen. Yksikään tila ei elä seinistä, vaan tarvitsee ihmiset. Yksi keskeinen elementti tässä on kulttuurituottajuus. ”Verkostojen yhdistäjänä sekä taiteen että talouden tuntijana tuottajalla on keskeinen rooli luovassa taloudessa”, Rytsä kokoaa.

Teksti: Timo Parkkola
TKI-päällikkö, TKI-HUMAK Meri

TUOTTAJA2020 -hanke avasi kurkistusaukon kulttuurituotannon tulevaisuuteen

Millainen on tapahtumatuottajan tuotantoverkosto vuonna 2020? Millaisia haasteita kulttuurituottaja kohtaa tulevaisuudessa? Millaista koulutusta tulevaisuuden tuottaja tarvitsee?

Kolmivuotisessa Tuottaja2020 -kehityshankkeessa kulttuurituotannon koulutusta tarjoavat ammattikorkeakoulut lähtivät vuonna 2009 yhdessä ennakoimaan tapahtumatuotantoklusterin tilaa vuonna 2020 tuottajan tulevaisuuden osaamishaasteiden tunnistamiseksi. Tutkimusprosessi tähtäsi kotimaisen AMK ja ylempi AMK -tasoisen kulttuurituottaja -koulutuksen kehittämiseen. Prosessin aikana näkökulma laajeni tapahtumatuotannosta kulttuurin tuottamisen ja kuluttamisen tapojen ennakointiin yleisemmin.

Tuotantoverkostojen ekosysteemejä ja tulevaisuuspajoja

Tuottaja2020 -hanke alkoi case-tutkimuksella tapahtumatuotanto-organisaatioiden verkostoista. Tapahtumatuotannot ovat monenlaisten toimijoiden toisistaan riippuvaisia ekosysteemeitä, joiden solmukohdissa tuottajat työskentelevät. Ekosysteemiin kuuluu kulttuurituotanto-organisaatioiden ohella taiteilijoita ja heidän edustajiaan, laite- ja tarviketoimittajia, järjestöjä, vapaaehtoistyöntekijöitä, kuntia, matkailuyrityksiä ja lukemattomia muita toimijoita.

Tapahtumatuottajan rooliin kuuluu suunnittelua, ennakointia, verkostojen rakentamista ja tietenkin asioiden toimeenpanoa. Uusia tuotantotapoja ja tapahtumatyyppejä syntyy paitsi tuottajien ja taiteilijoiden ideoista, myös uuden teknologian antamien mahdollisuuksien myötä sekä kulutustottumusten muuttuessa. Tämä edellyttää kulttuurituottajalta tulevaisuusajattelun ottamista osaksi työnsä arkipäivää.

Keskeinen osa hanketta olivatkin erilaisille kohderyhmille järjestetyt kulttuurituotannon tulevaisuutta ennakoivat työpajat. Mukana oli kaikkiaan satoja kulttuurialan ammattilaisia, tutkijoita, opettajia ja opiskelijoita. Yksi pajoista järjestettiin lokakuussa 2011 kulttuurituotannon kouluttajien kansainvälisen järjestön ENCATCin konferenssin yhteydessä Helsingissä.

Koulutuksen suuntaviivoja

HUMAKin tutkija Juha Iso-Aho selvitti hankkeessa muun muassa kulttuuritapahtumien vapaaehtoistyötä. Kuvassa talkoolaisten siirtymärituaali Imatra Big Band Festivalilta (kuva: Heikki Humberg)

Hankkeen tuloksia on otettu käyttöön kaikkien mukana olleiden ammattikorkeakoulujen opetuksessa. HUMAKissa on järjestetty tulevaisuustyöpajoja sekä opettajille että opiskelijoille. Tuoreimpana esimerkkinä on Kauniaisten kampuksen 28.3. järjestämä Kulttuurituotannon tulevaisuuspäivä. Materiaalia hyödynnetään myös keväällä käynnistyvässä uuden opetussuunnitelman valmistelutyössä.

Tuottaja2020 -hanke tuotti runsaasti julkaisuja, joista yksi oli Juha Iso-Ahon kulttuuritapahtumien vapaaehtoistoimintaa selvittänyt raportti, ”Kulttuuri kutsuu. Vapaaehtoiset kulttuuritapahtumien voimavarana ja hengenluojina”. Selvityksen perusteella HUMAKissa päätettiin käynnistää Kulttuuritapahtumien vapaaehtoistyön johtamisen erikoistumisopinnot, jotka alkoivat tammikuussa 2012 ja päättyvät vuoden lopussa.

Kahdeksan Tuottaja2020 -hankkeen julkaisuista ilmestyi maaliskuussa kovakantisena teoksena Kurkistuksia kulttuurituottajan tulevaisuuteen (Leena Björkqvist, Katri Halonen, Laura-Maija Hero, Juha Iso-Aho, Outi Teye, Pekka Uotila, 2012 )

Hankkeen loppuseminaarissa 14.3.2012 julkistettiin painettu kokoomateos Kurkistuksia kulttuurituottajan tulevaisuuteen, joka sisältää kahdeksan hankkeen kahdestatoista julkaisusta. Nämä ja muut hankkeen tuloksia esittelevät julkaisut ovat ladattavissa sähköisessä muodossa Tuottaja2020 –verkkosivuilla.

Keväällä 2012 päättyvän valtakunnallisen Tuottaja2020 –hankkeen toteuttivat yhdessä Metropolia ammattikorkeakoulu, HUMAK, Novia Yrkeshögskolan ja Mikkelin ammattikorkeakoulu sekä kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore ja Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry.

Teksti: Juha Iso-Aho, lehtori/TKI-koordinaattori, TKI-HUMAK Voima

Tuhkaa ja timantteja – suomalainen nykykoru kotimaassa ja maailmalla

Helsingin nimeäminen maailman kulttuuripääkaupungiksi vuodeksi 2012 oli merkittävä kunnianosoitus suomalaiselle muotoilulle. Designpääkaupunki ei ole vain Helsinki, vaan samassa paketissa ovat Lahti, Espoo, Vantaa ja Kauniainen. Vuosi tulee olemaan täynnä säpinää, eikä mukaan pääseminen ollut itsestäänselvyys: muotoilupääkaupunkivuoden hankkeeksi valitseminen edellytti omaperäisyyttä, kansainvälisyyttä ja ennen kaikkea sitä, että muotoilua tuodaan kaikkien keskuuteen. Näillä kriteereillä myös HUMAKin valtakunnallisesti ja kansainvälisesti nykykorutaiteen tunnettuutta edistävä Tuhkaa ja timantteja -hanke hyväksyttiin osaksi kulttuurivuoden tapahtumia.

Näyttelyitä, pop-up-kauppa ja julkaisu 

 

Helena Lehtinen: työ sarjasta Gardens

Nykykoru on taidemaailmassa marginaalinen, rajoja rikkova ilmiö, jota on esitelty Suomessa harvoin: tällä hetkellä Suomessa ei ole yhtään puhtaasti korutaiteeseen keskittynyttä galleriaa, jolloin koruille ei myöskään ole suoria esittely- tai myyntikanavia. Tuhkaa ja Timantteja -näyttelyn ja näyttelyjulkaisun päämääränä onkin uuden korutaiteen tunnettavuuden ja näkyvyyden edistäminen sekä sen tunnetuksi tekeminen osana taidetta. Hanke avaa muun muassa maailmalla tunnettujen, mutta kotimaassa vieraampien korutaiteilija Mia Maljojoen sekä Helena Lehtisen töitä suurelle yleisölle. Mukana on myös kotimaan markkinoilla tunnetumpia tekijöitä: näyttelyssä nähdään muun muassa korutaiteilija Janna Syvänojan teoksia.

Jurytetyn näyttelyn työt hankittiin avoimen haun kautta. Ensimmäisenä niitä tullaan ihastelemaan tukholmalaisessa korutaidegalleriassa, Galleria Platinassa elokuussa 2012. Hieman myöhemmin näyttely on esillä myös Lahdessa ja Lappeenrannassa. Näyttelyiden yhteydessä pidetään myös nykykorua esitteleviä avoimia tilaisuuksia, esittelyjä ja luentoja. Nykykorun markkinoita edistetään myös uudenlaisilla keinoilla, kuten pop up -store-tilaisuuksilla. Ensimmäinen kauppa järjestettiin Lahdessa designpääkaupunkiviikonloppuna helmikuun alussa. Pop up -kauppa tarjosi lahtelaisille harvinaisen tilaisuuden nähdä ja hankkia 26 suomalaisen korutaiteilijan koruja.

Elokuussa 2012 ilmestyvässä hankejulkaisussa puolestaan esitellään näyttelyyn valitut 18 korutaiteilijaa. Sekä suomen että ruotsin kielellä kääntyvän julkaisun toivotaan edistävän suomalaisen korutaiteen tuntemusta erityisesti Pohjoismaissa, mutta myös muita kansainvälisiä yhteyksiä.

Tuottajat käytännön toimissa

Elo Uibokand: Loss

Hankkeen tekijät ovat kulttuurituotannon koulutusohjelman opiskelijoita. Kulttuurituotantoa opiskeleville Reetta Turtiaiselle, Kaisa Rapaselle, Maria Vähänikkilälle, Laura Läntiselle, Kiika Sarpolalle ja Mari Nummiselle hanke on tarjonnut haastavia ja innostavia töitä. Mukaan työpalettiin on mahtunut muun muassa jurutyksen valmistelua, rahoitushankintaa, markkinointisuunnittelua, sopimusten valmistelua ja julkaisun tuottamiseen liittyviä valmisteluja - siis monenlaisista tuottajan työn osa-alueita.

Kauniaisten kampuksella kulttuurituotantoa opiskeleva Kiika Sarpola tekee julkaisua osana opinnäytetyötään. Hankkeessa mukana olo on saanut hänet yllättymään nykykorun erilaisista piirteistä.

- Nykykoruna on esitetty niin valokuvia kuin installaatio perinteisemmin keholle ripustettavien korujen lisäksi, Sarpola summaa.

Tuhkaa ja timantteja -hankkeen avaukset tulevat laajentamaan tulevien kulttuurituottajien osaamista entisestään, sillä ne tukevat muotoiluun liittyvää osaamista. Samalla ammattikorkeakoulut saavat mahdollisuuden osallistua muotoilusta käytävään keskusteluun.

HUMAK on hankkeen päätoimija ja tekee yhteistyötä Korutaideyhdistys ry:n sekä Saimaan ammattikorkeakoulun kanssa.

Tuhkaa ja timantteja -näyttelyt

• Tukholma, Galleria Platina: 31.8 - 22.9 2012
• Lahti, Muotohuoltamo: 3.10. - 24.10.2012
• Lappeenranta, Pappilan Pihatto: 31.10. - 25.11.2012

Lisätietoja

Osoitteessa www.tuhkaajatimantteja.fi sekä Facebookissa.

Hankekoordinaattori, lehtori
FM Päivi Ruutiainen