Kulttuurituottajuuden kansainvälisiä näkymiä

Jos kulttuurituottaja haluaa pärjätä omalla alallaan myös huomenna, hänellä on syytä olla hyvät kansalliset ja kansainväliset verkostot. Luonteeltaan hänen on oltava ihmisistä kiinnostunut ja hyvä kuuntelija sekä herkkä aistimaan tilanteissa tapahtuvia muutoksia. Hän on kriittinen suhteessa omiin piintyneisiin tapoihinsa, joustava ja valmis kokeilemaan myös uusia ratkaisumalleja sekä lähestymistapoja. Yrittäjähenkisyyttä häneltä löytyy ennen kaikkea asennetasolla. Hän on kiinnostunut muustakin kuin rahasta.

Euroopan tärkeimmän kulttuurituotannon alan kouluttajien verkoston, Encatcin, vuosikonferenssi keräsi jälleen kerran parisataa osallistujaa eri puolilta maailmaa keskustelemaan alan tämänhetkisestä tilanteesta ja tulevaisuudesta. Konferenssin teema keskittyi tänä vuonna koulutuksen kehitysnäkymiin. Seminaarien ja paneelikeskustelujen kautta syksyisessä Antwerpenissä vaihdettiin mielipiteitä niin tutkimuksen ja käytännön tekemisen kuin opettajuuden muuttuvien roolien ja puhurin lailla vaikuttavan teknologisen vallankumouksen välisistä kytkennöistä.

Tuottajuudessa on paljolti kysymys johtajuudesta, projektien ja ihmisten johtamisesta. Seminaarin pääpuhujien suulla johtajuudesta sukeutui vaativa rooli, jonka omaksuminen ei aivan kaikilta äkkiseltään onnistu. Sekä brittiläinen Hilary Carty - monissa asiantuntijatehtävissä meritoitunut yksityinen konsultti ja tutkija - että Lyonin oopperan johtaja Serge Dorny painottivat johtajan kykyä katsoa eteenpäin ja halua irrottautua niin omaa kuin muidenkin toimintaa rajoittavista kaavoista. Hupenevien taloudellisten resurssien ja julkisen sektorin leikkausten aikoina johtajan tai tuottajan on jotenkin pystyttävä löytämään yhteys taiteentekijöiden ja yleisön välille. Hitunen realistisuutta ja annos visionäärisyyttä ei ole tässä pahitteeksi, eikä myöskään ymmärrys sosiaalisen vastuunkannon kaikista ulottuvuuksista.

Kulttuurituottajia kentälle kouluttaville opettajille aika antaa omat haasteensa. Edellä mainittujen kovin yleisinhimillisten taitojen ohella monissa keskusteluissa korostui tarve saada kentän toimijoista entistä paremmin tietoa käyttäviä ja sitä analysoivia toimijoita. Maailma tulvii informaatiota, mutta tiedon luonteen ymmärtäjiä ja sen hyödyntäjiä on vähemmän kuin jakajia.

Tietoa ja taitoa siis tarvitaan, jos mielii toimia kulttuurituottajana globaaleilla markkinoilla. Kulttuurisen tiedon kerääminen ja sen ymmärtäminen, yhteiskuntaa määrittävien taloudellisten mekanismien hallinta sekä inhimillisen vuorovaikutuksen ja itseymmärryksen käyttö sosiaalisen median ja muiden teknologisten apuvälineiden raaka-aineena ovat nekin osa kulttuurituottajan survival kittiä.

Samassa linjassa kulkevat niin ikään opettajuuden muuttuvat käytännöt. Seinien sisältä siirrytään turuille ja toreille, sinne missä ihmiset ovat. Tulevat kulttuurituottajat tarvitsevat rinnalleen mentorin, valmentajan tai ohjaajan, jonka tehtävänä on kulkea hetki yhtä matkaa. Ja pysyä kuulolla vielä sittenkin, kun paikka lähellä on tyhjä.

Pekka Vartiainen
yliopettaja