Kulttuurituotannon opetussuunnitelmaa (ops) uudistetaan
parhaillaan. Opetussuunnitelma on oppilaitoksen peruskivi, jossa määritellään,
mitä asioita opintojaksoissa tulee käsitellä ja mitä opiskelijan pitäisi jaksoilla
oppia. Kun opiskelija silmäilee opsin läpi, saa hän hyvän käsityksen
kulttuurituottajatutkinnon sisällöistä.
Ensimmäistä raakileversiota on saanut kommentoida niin
lehtorit kuin opiskelijaedustajatkin. Valtakunnallisen työelämäneuvottelukunnan
lisäksi kommentteja on pyydetty alueellisilta kumppanuusraadeilta. Näihin
raateihin kutsuttiin niitä taiteen- ja kulttuurikentän ammattilaisia, joiden
kanssa teemme tiivistä yhteistyötä esimerkiksi harjoittelujen, projektien tai
hanketyön merkeissä. Työelämäedustajilla on siis omakohtaista kokemusta
yhteistyöstä HUMAKin kanssa, osa on toiminut harjoittelunohjaajina, osa
hankekumppaneina. Lisäksi osa hyvistä yhteistyökumppaneistamme
on HUMAKista aikanaan valmistuneita kulttuurituottajia. Jo muutaman vuoden
työkokemuksen jälkeen heille on karttunut avartavia näkemyksiä siitä, mitä
tietoja ja taitoja ammatissa ja työelämässä tarvitaan. Näin entiset
opiskelijamme pääsevät alan ammattilaisina vaikuttamaan tulevien
HUMAK-sukupolvien opetukseen.
Syksyn aikana on käynyt ilmi, että opetussuunnitelman
uudistaminen ja päivittäminen herättävät intohimoja. On paljon asioita, mitä
lehtorit haluaisivat opiskelijoille opettaa. Kun lehtoreiden kommentit
ensimmäisestä ops-versiosta oli kerätty, yliopettajamme arveli, että jatkossa
koulutus taitaa kestää nykyisen neljän vuoden sijaan kahdeksan vuotta. Niin
paljon lehtorit haluaisivat tuoda sisältöihin uusia osa-alueita ja täydennyksiä. Paineita opetustarjonnan lisäämiseksi olisi,
mutta se ei taida olla se oikea ratkaisu hyvien kulttuurituottajien koulimiseksi.
Päinvastoin, kumppanuusraatilaisten mukaan on kirkastettava sitä, mikä
koulutuksessa koetaan tärkeimmäksi.
Keskisuomalaisten kumppanuusraatilaisten ajatukset
opetussuunnitelmasta olivat lohdullisia. ”Olette aivan oikeaan suuntaan
menossa, ei tarvita kuin tarkennuksia ja viilauksia”, useimmat heistä
totesivat. Terävöitystä vaatii HUMAKin näkemys kulttuurituotannon alasta. Millaisia
kulttuurituottajia me koulutamme? Mikä on ”se meidän juttu”? Hyviä huomioita! Meidän
on mietittävä, miten HUMAKista valmistuneet erottuvat muista työnhakijoista ja
löytävät entistä paremmin oman paikkansa työmailla.
Kumppanuusraatilaisten mielestä HUMAKin opiskelijat
näyttäytyvät harjoitteluissa käytännön työn tekijöinä, jotka eivät vain
suunnittele, vaan panevat myös tuumasta toimeen. Toki suunnittelu- ja
organisaatiotaitojakin on ja niitä työssä tarvitaan. Olemme siis löytäneet
tasapainon teorian ja soveltamisen suhteen, kuten ammattikorkeakoulujen
kuuluukin tehdä.
 |
| Opsilla on suuri merkitys siihen, millaisia kulttuurituottajia HUMAK-hautomoista työelämään lennähtää. |
”Työ tekijäänsä opettaa”, toteaa sananparsi. Kyllä, näin on,
mutta olisihan se kiva, että hyppy valmistumisen jälkeen olisi kaikilla
hallittu, positiivinen ja ylöspäin suuntautuva eikä suinkaan hyppy
tuntemattomaan. Tiiviillä
työelämäyhteistyöllä varmistamme loikan suunnan. HUMAKista valmistuneilla on
olemassa monenlaisia verkostoja ja työelämätietoutta jo valmistumisen
kynnyksellä. Siitä kumppanuusraatilaiset
olivat mielissään.
Raatilaiset korostivat, että tämän päivän työelämä vaatii
työntekijältä vahvoja vuorovaikutustaitoja ja kykyä työskennellä hyvin
erilaisten ihmisten kanssa. On kestettävä alan suhdanneherkkyyttä ja siitä
johtuvaa epävarmuutta. On oltava herkkänä työelämän yleisille ja toimialan
sisällä tapahtuville muutoksille. Miten näihin asioihin uusi ops voisi vastata?
Vastaus taitaa löytyä tekstistä ylempää. Tekemällä opintoja
tiiviisti yhteistyössä työelämän kanssa, toinen jalka luokkahuoneessa, toinen
kulttuurin ja taiteen kentällä. Raatilaisten
kommenteista välittyi, että HUMAKin kanssa halutaan jatkossakin tehdä
yhteistyötä, jopa laajenevassa määrin. ”Työelämä ei saa olla oppilaitoksessa kupla”,
totesi eräs raatilainen. Uskoisin, että meillä se ei sitä olekaan. Työelämä kun
tulee luokkahuoneisiin monta eri kautta: opiskelijoiden harjoittelukokemusten
esittämisinä, työelämästä tulevina vierailijoina, harjoittelu-, projekti- ja
opinnäytetöinä, vierailuina taide- ja kulttuuriorganisaatioihin.
Opsin kehittämistyö on vielä vaiheessa. Katsotaan millainen
siitä tulee. Hyvä siitä tulee!
Sanna Pekkinen
aluekoordinaattori/lehtori Jyväskylän kampus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti