Jokunen aikaa sitten istuskelin työtuolissani ja fiilistelin kantaesityksen ja ensi-illan jälkeisellä mielihyvällä. Taputtelin itseäni selkään ja onnittelin puolentoistavuoden urakan loppuun saattamisesta. Kyse oli Turku 2011 kulttuuripääkaupunki vuoteen kuuluvan hankkeen, Solistina Turku - 8mm, ensi-illasta. Paikallinen media oli jaellut ylisanojaan ja saimme nautiskella julkisuuden egoa hivelevästä silittelystä. Avasin Facebookin ja silmäilin viimeisiä postauksia ja siellä yksi paikallinen kollega/tuttu/opiskelija tilitti lievää sappea tekstistään tiristen turkulaisten vähäistä osuutta tuotannossa. Muuten hyvä tuotanto, mutta paikallisten vähyys teki siitä huonon vai tekikö?
Puolentoistavuoden ajan produktion kimpussa oli työskennellyt ihmisä Mikkelistä, Turusta ja Helsingistä. Idean äitinä toimi MAMK ja paikallisena toteuttajana HUMAKin Turun kampus ja osarahoittajana toimi kulttuuripääkaupunkisäätiö. Kyse ei siis ollut pelkästään paikallisesta tuotannosta vaan valtakunnallisesta toteutuksesta, niinkuin kulttuuripääkaupunkituotantojen kuuluukin olla. Onhan Turku Euroopan, eikä vain Länsi-Suomen kulttuuripääkaupunki.
Tuottajan rooli on usein julkisuudelta näkymätön. Kulisseissa puurtava moniosaaja ei pääse patsastelemaan julkisuuden loisteeseen samallalailla kuin esiintyvät taiteilijat. Solistina Turku hankkeessa oli monia "staroja", Mikkelin kaupungin orkesteri, teoksen säveltäjä ja myös huomattava määrä tavallisia turkulaisia, jotka olivat luovuttaneet henkilökohtaista filmimateriaaliaan kaiken kansan nähtäväksi. Tähtiä oli siis useita ja tuottajat saivat kukituksensa onnistuneena tuotantona. Tuottajan rooli onkin nähtävä taustavaikuttamisena. Kun kaikki toimii ja tuotanto onnistuu, kulttuurituottaja voi skoolata juhlamaljansa tyytyväisenä kaikessa hiljaisuudessa omassa työhuoneessaan.
www.turku2011.fi/solistina-turku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti