keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kumppanuusraatilaiset kulttuurituotannon opsia kommentoimassa


Kulttuurituotannon opetussuunnitelmaa (ops) uudistetaan parhaillaan. Opetussuunnitelma on oppilaitoksen peruskivi, jossa määritellään, mitä asioita opintojaksoissa tulee käsitellä ja mitä opiskelijan pitäisi jaksoilla oppia. Kun opiskelija silmäilee opsin läpi, saa hän hyvän käsityksen kulttuurituottajatutkinnon sisällöistä.  

Ensimmäistä raakileversiota on saanut kommentoida niin lehtorit kuin opiskelijaedustajatkin. Valtakunnallisen työelämäneuvottelukunnan lisäksi kommentteja on pyydetty alueellisilta kumppanuusraadeilta. Näihin raateihin kutsuttiin niitä taiteen- ja kulttuurikentän ammattilaisia, joiden kanssa teemme tiivistä yhteistyötä esimerkiksi harjoittelujen, projektien tai hanketyön merkeissä. Työelämäedustajilla on siis omakohtaista kokemusta yhteistyöstä HUMAKin kanssa, osa on toiminut harjoittelunohjaajina, osa hankekumppaneina.  Lisäksi osa hyvistä yhteistyökumppaneistamme on HUMAKista aikanaan valmistuneita kulttuurituottajia. Jo muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen heille on karttunut avartavia näkemyksiä siitä, mitä tietoja ja taitoja ammatissa ja työelämässä tarvitaan. Näin entiset opiskelijamme pääsevät alan ammattilaisina vaikuttamaan tulevien HUMAK-sukupolvien opetukseen.

Syksyn aikana on käynyt ilmi, että opetussuunnitelman uudistaminen ja päivittäminen herättävät intohimoja. On paljon asioita, mitä lehtorit haluaisivat opiskelijoille opettaa. Kun lehtoreiden kommentit ensimmäisestä ops-versiosta oli kerätty, yliopettajamme arveli, että jatkossa koulutus taitaa kestää nykyisen neljän vuoden sijaan kahdeksan vuotta. Niin paljon lehtorit haluaisivat tuoda sisältöihin uusia osa-alueita ja täydennyksiä.  Paineita opetustarjonnan lisäämiseksi olisi, mutta se ei taida olla se oikea ratkaisu hyvien kulttuurituottajien koulimiseksi. Päinvastoin, kumppanuusraatilaisten mukaan on kirkastettava sitä, mikä koulutuksessa koetaan tärkeimmäksi.  

Keskisuomalaisten kumppanuusraatilaisten ajatukset opetussuunnitelmasta olivat lohdullisia. ”Olette aivan oikeaan suuntaan menossa, ei tarvita kuin tarkennuksia ja viilauksia”, useimmat heistä totesivat. Terävöitystä vaatii HUMAKin näkemys kulttuurituotannon alasta. Millaisia kulttuurituottajia me koulutamme? Mikä on ”se meidän juttu”? Hyviä huomioita! Meidän on mietittävä, miten HUMAKista valmistuneet erottuvat muista työnhakijoista ja löytävät entistä paremmin oman paikkansa työmailla.

Kumppanuusraatilaisten mielestä HUMAKin opiskelijat näyttäytyvät harjoitteluissa käytännön työn tekijöinä, jotka eivät vain suunnittele, vaan panevat myös tuumasta toimeen. Toki suunnittelu- ja organisaatiotaitojakin on ja niitä työssä tarvitaan. Olemme siis löytäneet tasapainon teorian ja soveltamisen suhteen, kuten ammattikorkeakoulujen kuuluukin tehdä.


Opsilla on suuri merkitys siihen, millaisia kulttuurituottajia
HUMAK-hautomoista työelämään lennähtää.
”Työ tekijäänsä opettaa”, toteaa sananparsi. Kyllä, näin on, mutta olisihan se kiva, että hyppy valmistumisen jälkeen olisi kaikilla hallittu, positiivinen ja ylöspäin suuntautuva eikä suinkaan hyppy tuntemattomaan.  Tiiviillä työelämäyhteistyöllä varmistamme loikan suunnan. HUMAKista valmistuneilla on olemassa monenlaisia verkostoja ja työelämätietoutta jo valmistumisen kynnyksellä.  Siitä kumppanuusraatilaiset olivat mielissään.

Raatilaiset korostivat, että tämän päivän työelämä vaatii työntekijältä vahvoja vuorovaikutustaitoja ja kykyä työskennellä hyvin erilaisten ihmisten kanssa. On kestettävä alan suhdanneherkkyyttä ja siitä johtuvaa epävarmuutta. On oltava herkkänä työelämän yleisille ja toimialan sisällä tapahtuville muutoksille. Miten näihin asioihin uusi ops voisi vastata?  

Vastaus taitaa löytyä tekstistä ylempää. Tekemällä opintoja tiiviisti yhteistyössä työelämän kanssa, toinen jalka luokkahuoneessa, toinen kulttuurin ja taiteen kentällä.  Raatilaisten kommenteista välittyi, että HUMAKin kanssa halutaan jatkossakin tehdä yhteistyötä, jopa laajenevassa määrin. ”Työelämä ei saa olla oppilaitoksessa kupla”, totesi eräs raatilainen. Uskoisin, että meillä se ei sitä olekaan. Työelämä kun tulee luokkahuoneisiin monta eri kautta: opiskelijoiden harjoittelukokemusten esittämisinä, työelämästä tulevina vierailijoina, harjoittelu-, projekti- ja opinnäytetöinä, vierailuina taide- ja kulttuuriorganisaatioihin.  

Opsin kehittämistyö on vielä vaiheessa. Katsotaan millainen siitä tulee.  Hyvä siitä tulee!  
 
Sanna Pekkinen
aluekoordinaattori/lehtori Jyväskylän kampus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti