Asiantuntijahaastattelu: Luontokuvaus kuljettaa lähimetsistä Galapagokselle

HUMAKin lehtoreista on moneksi. Työssä kieltenopettaja Kirsi MacKenzie ahkeroi avatakseen opiskelijoiden kielikorvia, mutta vapaalla fokus siirtyy luonnon muotoihin. Linssin läpi aukeneva kiehtova maailma on kuljettanut tuoretta luontokuvaaja aina Galapagos-saarilta Etelä-Afrikkaan kuin Grönlantiinkin saakka.

Kuka olet ja mikä on tehtäväsi HUMAKissa?

Olen Kirsi MacKenzie ja toimin englannin ja ruotsin kieltenopettajana Kauniaisten ja Helsingin kampuksilla eli opetan tulevia kulttuurituottajia ja viittomakielentulkkeja.

Kuinka olet päätynyt luontokuvauksen pariin? Miten ja mistä harrastus alkoi?

Olen myöhäisherännäinen luontokuvaaja ja olen hankkinut ensimmäisen järjestelmäkameranikin vasta alle pari vuotta sitten. Luonnossa olen liikkunut aina paljon, mutta monista luontokuvaajista poiketen en ole taustaltani lintubongari, hyönteistutkija tai kasvitieteilijä. Uudenvuodenpäivänä 2011 lähdin päähänpistosta Galapagos-saarille äkkilähtömatkalle pienen repun ja kamerani kanssa. Kun bongasin äkkilähtömatkan netistä niin ryhmänvetäjä ja matkalaiset olivat jo lentokentällä astumassa koneeseen, mutta sain ostettua liput ja matkustin pari päivää ryhmän jälkeen perässä. Ryhmä koostui Axxellin luontokuvauksen opiskelijoista ja opettajasta Andy Hornerista. Otin ensimmäiset varsinaiset luontokuvat Galapagossaarilla ja kuulin myöskin koulutuksesta siellä. Varustukseni oli vaatimaton enkä osannut käyttää kamerassani kuin automaattiasetuksia. Sain kuitenkin loistavia otoksia lentävistä linnuista ja hain välittömästi matkan jälkeen mukaan koulutukseen ja tulin hyväksytyksi. Huhtikuussa 2011 aloitin opiskelut tähtäimenä luontokuvaajan ammattitutkinto Axxellissa. Siinä vaiheessa vasta kaivoin kameran manuaalin esiin ja aloin opettelemaan tekniikkaa. Viime kesänä avautui Galapagos-näyttely ja sain myös itseltäni viisi kuvaa näyttelyyn.

Sait kunnianmaininnan otoksestasi ”Luonnontieteellinen museo” Vuoden luontokuva 2012 -kilpailussa. Mistä sait idean kilpailukuvaasi?

Minulla ei ollut minkäänlaista ideaa palkittuun kuvaani vaan kuva syntyi oikeastaan vahingossa. Kärsin viime talven pahoista polviongelmista ja kuvaaminen oli erittäin haasteellista. Odottelin polvileikkausta enkä pystynyt kävelemään viime marraskuussa, kun otin kuvan. Meillä oli alkamassa mustavalkokuvauksen viikonloppukurssi Axxellissa ja hädissäni otin edellispäivänä töihin kameran mukaan ja menin sieltä Luonnontieteelliseen museoon lähinurkilleni, kun en pystynyt kävelemään pidemmälle. Museo oli sulkeutumassa, kun saavuin sinne ja otin kuvan lattialla maaten ilman jalustaa ennen kuin vahtimestari ajoi minut tiehensä. Myöhemmin näin kuvassa potentiaalia ja lähetin sen viime tipassa kilpailuun.

"Luonnontieteellinen museo" sai kunniamaininnan Vuoden luontokuva 2012 kilpailussa.

Miten luonnehtisit omaa ominaistyyliäsi luontokuvaajana?

Vahvuuteni kuvaajana on varmaankin hyvä kuvasilmä, nopeus ja heittäytymisen kyky ja heikkoutena tekniikka, jonka kanssa kyllä pikkuhiljaa alan päästä sinuiksi. Erityisesti kuvaajana minua miellyttävät luonnon muodot, graafisuus ja mustavalkoisuus ja aion ehdottomasti erikoistua maisemakuvaukseen. En kuitenkaan kuvaa pelkästään luontokuvia vaan kaikki mahdollinen kuvaaminen kiinnostaa. Olen saanut kuviani jo muutamaan näyttelyynkin.

"Merimörkö"

Mikä on mieleenpainuvin muisto/elämys kuvaajan urallasi?

Mieleenpainuvimpia muistoja on valtavasti ja olen opintojen kautta ollut kuvausmatkoilla mm. Etelä-Afrikassa, Norjassa ja Grönlannissa. Galapagossaaret olivat kyllä huikea elämys ja oli hienoa seurata eläinten elämää ihan vierestä ja katsoa leguaaneja silmästä silmään. Tulen kyllä muistamaan loppuelämäni miten vähän matkatavaroita olin ottanut mukaan. Repusta löytyi mieheni shortsit, jotka halkesivat saman tien takapuolesta ja lepattivat lopun matkaa repalaisina auki, naamani paloi niin pahasti, että muistutin itsekin leguaania ja jalat olivat täysin verillä ja rakoilla huonojen sandaalien takia. Se on tullut selväksi, että hyvien luontokuvien saaminen vaatii tavattomasti työtä. Matkat ovat kaukana lepolomista eli ne ovat fyysisesti äärettömän rankkoja ja univelkaa on roppakaupalla aina kuvausmatkan jälkeen. Luontoelämyksenä minulle ehdottomasti huikein on ollut Grönlanti ja kylmät väreet menivät pitkin selkää ja kyyneleet tulivat silmiin, kun ensimmäisen kerran näin upeat kelluvat jäävuoret hienossa valossa.

Grönlanti ja kelluvat jäävuoret.

Minkälaisia ominaisuuksia luontokuvaaja tarvitsee tullakseen hyväksi työssään?

Hyvällä luontokuvaajalla täytyy olla erittäin hyvä luontotuntemus, jotta osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jotta kuviin saa taltioitua sielun täytyy tuntea kameransa todella hyvin sekä olosuhteet ja takana olla lukuisia harjoituskertoja. Kuvasilmä ja taiteellisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia samoin kuin sinnikkyys ja periksiantamattomuus. Minusta on erittäin vaikeaa ottaa sellaisia luontokuvia, jotka eivät pelkästään ole esteettisesti kauniita vaan kertovat myöskin tarinan. Ihailen erityisen paljon sellaisia luontokuvaajia, jotka kuvillaan ovat saaneet konkreettista hyötyä aikaan ympäristönsuojelun alalla. Tällainen kuvaaja on mm. Finlandia-talossa esiintynyt Jose b Ruiz. Hän on ottanut kuviinsa erittäin paljon vaikutteita taidemaailmasta ja tuonut kuviaan isojen projektien kautta kaduille ja tehnyt erittäin arvokasta työtä ympäristön hyväksi. Kunnioitan erittäin paljon pitkän linjan suomalaisia luontokuvaajia ja metsässä samoilijoita kuten Antti Leinosta ja Heikki Willamoa.

"Höyhenet" pärjäsi hyvin Geo-lehden Luonnon design-kilpailussa. Kuva ilmestyy lehden seuraavassa numerossa.

Minkälaisia tavoitteita sinulla on kuvausharrastuksesi suhteen?

Valokuvaus on vienyt mukanaan ja samalla olen hyvin nöyrä uuden harrastukseni suhteen. Valokuvaus vaatii näkemystä ja kokemusta tekniikan ohella ja tunnen olevani vielä alkutaipaleella. Itseäni on aina kiehtonut eniten arktinen luonto, joten haaveissa on matka Etelämantereelle. Minimoin kuitenkin hiilijalanjälkeäni liikkumalla eniten lähiluonnossa. Kuvaaminen avaa silmät ympäristölle ja viihdyn kaikista eniten kuvausretkillä ihan yksikseni. Tavoitteenani on valmistua oppilaitoksestani ja tehdä lopputyö eli näyttely tai kirja maisemakuvistani. Muuten aion jatkaa kuvaamista loppuelämäni ja katsoa minne tie vie.