maanantai 26. toukokuuta 2014

Matchmaking – voisiko tuottaja toimia taiteilijoiden ja sote-alan välillä?


Humanistisen ammattikorkeakoulun (Humak) opiskelijat järjestivät Logomolla keväällä matchmaking -tilaisuuden yhteistyössä luovien alojen urapalveluja tarjoavan Luovamon kanssa.

Tilaisuuteen oli kutsuttu Turun alueella työskenteleviä soveltavien taiteiden toimijoita sekä vanhushuollossa työskenteleviä sosiaali- ja terveysalojen ammattilaisia.  

Tavoittena oli lisätä vanhushuollon toimijoiden tietämystä palvelusta ja sen mahdollisuuksista sekä luoda kontakteja taiteilijoiden ja heidän mahdollisten asiakkaidensa välille.
Tilaisuuden alussa  jokainen vieras sai kosketuksen taidelähtöisiin menetelmiin esitellessään itsensä Ateneumin kuvakorttien avulla.
Laulut, kädentaidot ja arkiset tapahtumat tuovat iloa ja eloa arkeen.

Viriketoiminnan on todettu lisäävän vanhustenhuollon asiakkaiden hyvinvointia. Palvelutaloissa kaivataan osaajia, jotka tavoittavat kaikki vanhukset kuntoon katsomatta.

Vanhuspalvelujen lisätessä soveltavien taiteiden käyttöä asiakastyössä myös alueen alaan perehtyneiden taiteilijoiden työmahdollisuudet lisääntyvät.

”Tarvitaan joku joka hakee rahoituksen ja tuo meille valmiin palvelun.”

Tilaisuudessa todettiin, että tarvitaan mahdollistajaa taiteilijan ja palvelua tarvitsevien välille.
Koulutustuottaja Eeva Kejonen Veeran Verstaalta (Oulu) kertoi taidelähtöisten menetelmien käytöstä tuottajan näkökulmasta.

Tuottajaa kaivataan organisoimaan ja kehittämään taiteilijan ja palvelutalojen yhteistyötä. Soveltavien taiteiden viemistä hoiva-aloille on kaivattu hyvinvointia lisäävänä toimintana jolle ei kuitenkaan ole paikkaa palvelutalojen rahoituksessa.

Pohdittiin, miten tilannetta voitaisiin parantaa. Voitaisiinko ehkä käynnistää jokin hanke, jossa kehitettäisiin soveltavien taiteiden menetelmiä palveluna?

Teksti ja kuvat: Laura Kuukka,
kulttuurituotannon opiskelija


2 kommenttia:

  1. Hehheh, kokeilen nyt kolmatta kertaa kun hävitin tekstit kahdesti :D moka on ehkä lahja :D

    1. Idea hyvä ja tarve valtava

    2. Tuottajan pitää saada toimeentuloa toiminnasta sekä itselle että taiteilijalle, ettei mene taas "taiteilijan selkänahasta" tai että saa vain opintoviikkoja korvaukseksi tai pelkästään hyvää mieltä ja happamat kahvit.

    3. Mielestäni tämä toiminta pitäisi olla kuntalähtöistä, tai ainakin sieltäpäin verovaroilla käynnistettyä, sillä tällä toiminnalla säästetään kuntien menoja ja toivottavasti lääkekulujakin.

    4. On hullua uskoa, että sponsoreita tulee pilvin pimein, kun toiminta tai taiteenalat eivät ole mediaseksikkäitä ja näkyvyyttä sponsoritoiminnalle ei ole samalla tavoin kuin festareilla, urheilukilpailuissa, messuilla ja töllöttimen talenttikilpailujen mainoskatkoilla :D

    5. Tasapuolisuus ja -arvoisuus suomen kokoisessa maassa ei tule toteutumaan vaan virkein toiminta tulee olemaan kasvukeskuksissa, koska siellä on eniten rahaa ja tarvitsijoita, mutta kukas sinne syrjäkylän hoitolaitokseen tois tasokasta soveltavaa taidetta ja virkistystä... ja millä rahalla...

    6. Olen tehnyt taiteen soveltavaa käyttöä kohta 20 vuotta eri areenoilla, sote-areenoillakin on käyty, mutta rahat sekä vanhus- että lastenlaitoksista loppui vuosia sitten tällaiseen toimintaan. Konserttikeskus sentään hoitaa tonttiaan hyvin koululaitoksen puolella, sekin on piilohoitolaitos, siis säilöö nuorisoa pahanteosta päiväsaikaan, kun niitä ei ole muuten kukaan valvomassa :D

    7. Mistä saataisiin rahaa ja arvostusta tälle toiminnalle... tekijöitä varmaan löytyy taiteentekijöiden kirjavasta porukasta, jos ei tarvitse tehdä ilmaiseksi.

    8. Niin sitä piti sanomani, että mielestäni sote-oppilaitoksiin pitää saada taiteenopetusta runsaammin, että hoitajat ym väki voivat tuotaa pieniä taide-elämyksiä oman harrastuneisuutensa pohjjalta hoitotyön sisällä, ihan tavallisia toimintoja mitä lastentarhanopettajat ym tekevät päivittäin, taivaikka vain pelkkää laulelua ja hyräilyä vanhusten kanssa. Rohkeutta toteuttaa omia taiteellisia lahjoja hoitotyössä ja ottaa vähän lisää käyttöön. Ei se kerran lukukaudessa käyvä taiteentekijä tee ihmeitä, ihmeitä tulee arkipäivän laulelossa ja vaikka pöytään piirtelyssä, jos se ruokkii sotepuolen asiakasta, potilasta, hoidettavaa ja yhteisöä.

    Juuso Happonen
    monitaiteentekijä-lauluntekijä-tuottaja-tuleva yhteisöpedagogi
    http://juusohapponen.net/

    VastaaPoista
  2. Muistui vielä mieleen asia, joka putosi pois edellisestä

    * Kuopiossa, mistä käsin nykyään toimin, on mainiota toimintaa tällä saralla paikallisen Taide-AMK:n piirissä, rahoitus on haettu EU:lta ja se työllistää pienessä määrin taideopettajia ja ilmeisesti opiskelijoita opintoviikkopalkalla. Mutta kuitenkin avaus siihen suuntaan, että taidetta hoitolaitoksiin kiitos ammattivoimin.

    Toivon sydämestäni, että toiminta jatkuu, vaikka rahoitus on haettava joka vuodeksi uudelleen ja laajenee muuhunkin kuin siihen, että seuraavana vuonna siellä on taas uudet opiskelijat ja taas opintoviikkopalkalla ....

    Mielestäni taiteentekijän tulee saada palkkaa toiminnastaan, samoin tuottajan, jos hän sekaantuu kuvioon. Kuka maksaa - se joka tilaa? Vai me kaikki verovaroin? Vai löytyykö sponsoreita tähän toimintaan...

    Juuso Happonen
    taiteentekijä-lauluntekijä-tuottaja-yhteisöpedagoogikin pian
    http://juusohapponen.net/

    VastaaPoista