Työnantajan näkökulma: Kulttuurituotannon yamk-tutkinto yhdisti toimivalla tavalla tutkimuksen ja käytännön kehittämisen työpaikalla

- Opinnäytetyöt tarjoavat upeita mahdollisuuksia työpaikoille, joissa kehittäminen jää helposti arkirutiinien jalkoihin, sanoo Helsingin kaupungin kulttuurikeskuksen Stoan vs. johtaja Tuula Yrjö-Koskinen.

Stoan tiedottaja Marjo Haataisen ylempään kulttuurituotannon AMK-tutkintoon kuuluvan kehittämishankkeen aiheena oli Kansalaisosallistumisen kehittäminen Stoan ohjelmistosuunnittelussa.

Marjo tiedusteli jo varhaisessa vaiheessa työnantajaltansa sopivaa kehittämishanketta, joka vastaisi aitoon, todelliseen tarpeeseen. Kansalaisosallistumisen kehittämistä oli pohdittu Helsingin kaupungin kulttuurikeskuksessa, mm. tehty aloitteita asiakasraatien perustamisesta alueellisille kulttuurikeskuksille. Niinpä tartuttiin yhteistyömahdollisuuteen.

Aktiivinen tuki työyhteisöltä

- Työyhteisö osallistui todella aktiivisesti prosessiin sen kaikissa vaiheissa. Marjon omien sanojen mukaan ilman työyhteisön panosta kehittämishanketta olisi ollut mahdotonta tehdä. Stoan työyhteisö suunnitteli ja ideoi yhdessä asiakaspaneelia Marjon järjestämässä aivoriihessä, valitsi asiakaspaneelin jäsenet hakemusten perusteella, osallistui itse asiakaspaneelin ensimmäiseen tapaamiseen ja vielä jälkiarviointiin.

Stoan ja Vuotalon asiakasraati toiminnassa

- Asiakaspaneeli saatiin perustettua ja ohjelmasuunnitteluun saatiin hyviä ideoita. Asiakaspaneeli laajeni syksyllä Stoan ja Vuotalon yhteiseksi ja kokoontui toisen kerran. Tarkoituksena on seurata jonkin aikaa Stoan ja Vuotalon asiakasraadin toimivuutta ennen idean monistamista muihin taloihin. Asiakasraati-konseptin kehittäminen kulttuurikeskuksessa saattaa jatkossa vaatia myös perehtymistä kansainvälisiin best practices -toimintamalleihin.

- Prosessin aikana on opittu paljon, mutta samalla on todettava, että matka on vasta alussa. Asiakaspaneelin toimivuutta kansalaisosallistumisen kehittämisen kanavana on mahdotonta arvioida yhden tai kahden tapaamisen perusteella. Kyseessä on pilotti ja oppimisprosessi.

Yhteys opiskelijan, koulutuksen edustajan ja työpaikan johdon välillä tärkeää

- Syntyy win-win -tilanne kun opinnäytetyö integroidaan työpaikkojen aitoihin kehittämistarpeisiin. Kannattaa ottaa opiskelija tosissaan ja satsata opinnäytetyön mahdollistamaan konkreettiseen kehittämishankkeeseen työpaikalla.

- Käytännössä suosittelemme asian perusteellista pohjustusta opiskelijan, koulutuksen edustajan ja työpaikan johdon kanssa. Tämä yhteys on oleellinen koko prosessin ajan. Lisäksi oleellista on työyhteisön sitouttaminen hankkeeseen osana työtä. Vain näin voi syntyä jotain uutta, jolla on aitoa vaikuttavuutta työpaikalla.

Kulttuurituottaja (YAMK) Marjo Haataisen opinnäytetyö on luettavissa Ammattikorkeakoulujen Theseus-julkaisuarkistossa

Kulttuurituottaja (YAMK) Kulttuurituotannon koulutusohjelma on HUMAKin ja Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteistoteutus.
Teksti: Tuula Johannson

HUMAKin kulttuurituottaja (AMK) Jyvässeudun vuoden aikuisopiskelijaksi

Marita Lehtinen kannustaa tarttumaan haasteisiin. Työnohjaaja ja vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen kouluttajana työskentelevä Marita Lehtinen on vuoden aikuisopiskelija Jyväskylän seudulla. Hän valmistui viime keväänä kulttuurituottajaksi (AMK) HUMAKin Jyväskylän kampukselta.  Takana on kahden vuoden tiivis ja määrätietoinen opiskelu.

Rohkea heittäytyjä ei pelkää haasteita
Valintaperusteluissa Marita Lehtistä kuvataan rohkeaksi heittäytyjäksi, joka ei pelkää opiskelun haasteita. Hän tarttuu tehtäviin tarmolla ja on aina innokas oppimaan uutta. Marita Lehtinen on aikuisopiskelija, jonka arvot ja tahto ovat tasapainossa.  Rautainen ammattitaito ja kannustava ote heijastuivat koko opiskelijaryhmään. Hänen apuunsa luotettiin ja sitä pyydettiin opiskelijaryhmässä.
Vertaisoppiminen ja vertaistuki ovatkin aikuiskoulutuksen avainsanoja. – Opimme vähintäänkin yhtä paljon vapaamuotoisissa keskusteluissa kuin tunneilla. Vahvan verkoston rakentuminen on lisäarvo, jonka olen kulttuurituottajaopinnoista saanut, iloitsee Marita Lehtinen.

Marita Lehtinen on vuoden aikuisopiskelija.

 AHOT antaa aikaa keskittyä oleelliseen
Sysmäläiselle Marita Lehtiselle opiskelu ja itsensä kehittäminen on ollut tärkeä osa elämää jo pitkään.  Nyt AHOT eli aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen toi uusia vaihtoehtoja opiskeluun.

-Ahotoinnin kautta saatoin hyödyntää aikaisemmin oppimaani eikä minun tarvinnut tehdä uudelleen asioita, jotka jo hallitsin. Saatoin keskittyä uuden oppimiseen ja aiemman osaamisen syventämiseen, korostaa Marita Lehtinen.

-Olen aina etsinyt opintoja, jotka kiinnostavat ja vievät eteenpäin kohti päämäärää. Kulttuurituottajuus on juuri yksi sellainen. Minulla oli ilo olla aikuiskoulutusryhmässä, jossa oli mukana sekä tulevia kulttuurituottajia että yhteisöpedagogeja. Rajapintojen ylittäminen oli hedelmällistä ja innostavaa, vakuuttaa Marita Lehtinen.

Virtaa opiskeluun Viron Viljandista
Aikuisopiskelijat tarttuvat harvemmin kansainvälisiin vaihto- tai harjoittelumahdollisuuksiin, mutta Marita Lehtinen valitsi opiskelun ulkomailla. Opiskelu Viljandin kulttuuriakatemiassa Virossa avasi ovia kansainvälisyyteen ja vieraisiin kulttuureihin ja kieleen.

-Siellä innostuin vieraista kielistä ja kulttuurista. Nyt olen syttynyt myös kielten opiskeluun.

Teksti: Annamari Maukonen

Hyvää syntymäpäivää Encatc!

Euroopan kulttuurituottajien, kulttuurituotannon kouluttajien ja opiskelijoiden yhteinen katto-organisaatio Encatc viettää tänä vuonna tasavuotisia syntymäpäiviään. Vuonna 1992 perustettu Encatc on kulttuurituotannon ja -politiikan johtava verkosto-organisaatio, jonka jäsenmäärä on kohonnut jo lähemmäs kahteensataan. Edustettuina on korkeakouluja, oppilaitoksia, yksityisiä järjestöjä, yrityksiä ja toimijoita yli 40 eri maasta, niin Euroopasta kuin muualtakin.

Näkyvin osa Encatcin toimintaa ovat kerran vuodessa jossakin päin Eurooppaa järjestettävät konferenssit. Viime vuoden tapahtuma pidettiin Helsingissä, jolloin järjestelyistä vastasivat kaikki Suomen viisi kulttuurituotannon koulutusta antavaa ammattikorkeakoulua (HUMAK, Metropolia, Novia, Seinäjoki amk ja Mikkelin amk). Tänä vuonna järjestelyiden vetovastuun otti Goldsmith University Lontoosta, Iso-Britanniasta.

Lontoon seminaarin teemana oli verkostoituminen. Otsikon Networked Culture alle saatiin mahtumaan esitelmiä, työryhmätyöskentelyä ja tutustumiskäyntejä eri kulttuurialan kohteissa. Key note -speakereina toimivat Karen Stephenson Rotterdamin yliopistosta, Graham Sheffield British Councilista sekä Dick Penny Watershed Media Centeristä, Bristolista.

Yhdysvalloista kotoisin oleva Stephenson on erikoistunut sosiaalisissa verkostoissa syntyvien toimintamallien arviointiin ja kehittämiseen. Esitelmässään hän korosti sosiaalisen pääoman merkitystä niin kulttuuristen innovaatioiden kuin yhteiskunnallisten ja poliittisten prosessien muotoutumisessa. Sosiaalisen median aikakaudella verkostojen rakentaminen on helppoa, mutta monessakaan organisaatiossa ei osata näiden luonnetta arvioida tai hyödyntää riittävissä määrin. Verkostot ovat myös liian usein henkilökeskeisiä ja tehottomia tarkasteltaessa niihin uhrattujen työtuntien ja niistä saadun hyödyn välistä suhdetta. Stephenson - joka toimii useiden hallitusten ja yhtiöiden konsultoijana - pyrkii omassa työssään luomaan analyysimenetelmiä ja käytäntöjä, joilla edesautetaan verkostokapasiteetin vahvempaa hyödyntämistä.

Oman esimerkkinsä verkostojen käytöstä antoivat Graham Sheffield kertomalla British Councilin toiminnasta maailmalla sekä Dick Penny, joka on ollut mukana perustamassa Bristoliin Watershedin mediakeskusta. Jälkimmäinen kerää saman katon alle kulttuurialan eri toimijoita antaen näille työskentelytiloja, luoden mahdollisuuksia yleisöjen kohtaamiseen ja edesauttaen muillakin tavoin taiteilijoiden yhteistoimintaa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Esitelmien ohella konferenssissa kuultiin referaatteja käynnissä olevista tieteellisistä hankkeista. Aiheet ulottuivat kulttuuritapahtumien saavutettavuuden kehittämiseen Espanjassa, kirjallisuuden tuotannon nykytilanteen kartoitukseen Kreikassa, musiikin ja kulttuurialan toimijoiden yhteistyön arviointiin Italiassa, kulttuuriyrittäjyyden esittelyyn Afrikassa, museoiden kansainvälisen yhteistyön tarkasteluun Ruotsissa tai yhteisöllisyyttä kasvattavien metodien kehittämiseen Serbiassa.

Pienemmissä työryhmissä keskusteltiin kulttuurialan kansainvälistymisen nykytrendeistä, olympialaisten merkityksestä kulttuurituotantoon, vertaisarvioinnin ja yritystoiminnan välisestä suhteesta ja esittävän taiteen sekä innovatiivisten ja vaihtoehtoisten tuotantojen keskinäisestä dynamiikasta. Itse osallistuin ryhmään, joka keskittyi museotyössä käytettävien digitaalisten resurssien hyödyntämiseen. Käytännön tasolla aiheeseen tutustuttiin lähemmin seuraavaan päivään ajoitetun Tate Modern -museon vierailun yhteydessä. Museon tuotannosta ja digitaalisten resurssien käytöstä vastaavat tahot esittelivät työtään ja tutustuttivat ryhmän jäsenet museossa käytössä oleviin menetelmiin.

Kolmipäiväinen konferenssi kokosi paikalle yli kaksisataa osallistujaa eri puolilta maailmaa. Verkostoitumisen mahdollisuutena tämänkaltaiset kokoontumiset ovat tietenkin ylittämättömät. Jo olemassaolevien verkostojen ylläpito ja uusien kehittäminen kuuluvat aina konferenssien oheisohjelmaan, eikä niiden merkitystä oman työn ymmärtämisessä ja tiedon välittämisessä oppilaitoksen sisällä voi kylliksi korostaa.

Encatc on kaksikymmenvuotiaana vireä, energiaa ja intohimoa täynnä oleva nuorukainen, jonka seurassa ei aika käy pitkäksi.

Pekka Vartiainen
yliopettaja

Uusia maisemia

Alkaneesta lukuvuodesta tulee HUMAKissa ja kulttuurituotannon yksikössä muutosten vuosi. Nyt opintonsa aloittaneet kulttuurituottajaopiskelijat saavat kampukselleen ensi syksynä seurakseen muiden koulutusohjelmien opiskelijoita - viittomakielentulkiksi tai yhteisöpedagogiksi opiskelevia kollegoitaan - kun Jyväskylän, Turun ja Kauniaisten kampukset muuttuvat monialaisiksi ensi syksystä lähtien. Samaan aikaan avautuvat HUMAKin uudet TKI-keskukset, joissa opiskelijat tulevat suorittamaan suuren osan opinnoistaan. Näin jo ennestään vahvat työelämäyhteydet vahvistuvat kulttuurituottajien koulutuksessa. Meillä on siis tuleva vuosi aikaa yhdessä rakentaa uudenlaista HUMAKia, uudistaa kulttuurituotannon koulutusta ja lujittaa sen yhteyttä HUMAKin muihin koulutusaloihin. 

Kulttuurituottajakoulutusta tarjotaan tänä syksynä ensimmäistä kertaa myös Kuopiossa. Monimuotoisena aikuiskoulutuksena tarjottavaan koulutukseen valittiin kaksikymmentä innokasta opiskelijaa ja alan osaajaa. Viemällä koulutuksen tällä kertaa Kuopioon vastaamme lupaukseemme tarjota aikuiskoulutusta joustavasti maan eri osissa, siellä missä uuden osaamisen tarvetta on. 

Kuopio syksyllä 2012

Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavan kulttuurituottajakoulutuksen hakuaika on juuri alkamassa. YAMK-tutkinnon tuottama asiantuntijaosaaminen tähtää laaja-alaisuuteen, sovellettavuuteen ja kehittäjäosaamiseen, jota tarvitaan monenlaisissa kulttuurialan työtehtävissä ja työpaikoissa.

http://www.humak.fi/opiskelu/opiskelu-humakissa/ylemmat-amk-tutkinnot/kulttuurituottaja

Kulttuurituotannon koulutuksessa korostuukin tulevaisuudessa aiempaa enemmän monialaisuus ja moniammatillisuus, kyky toimia erilaisissa toimintaympäristöissä erilaisten ihmisten kanssa. Haluamme olla monialaisen tuottajaosaamisen kouluttajia, kehittäjiä ja uudistajia. Taiteen ja kulttuurin kenttä, kuten yhteiskunnan muutkin sektorit, tarvitsee uusia avauksia työelämän muuttuessa. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan kulttuuriammateissa ja kulttuuritoimialoilla työllisyys on kasvanut nopeammin kuin kaikkien ammattien ja toimialojen työllisyys. http://www.minedu.fi/etusivu/arkisto/2012/1309/kulttuuriala.html?lang=fi

Tuottajaosaamista, taiteen ja luovien alojen ymmärrystä tarvitaan yhteiskunnassa tulevaisuudessa yhä enemmän. On aika pysyä muutoksen mukana ja olla myös itse muutosta tekemässä. 

Uudet ja vanhat opiskelijat, tervetuloa joukkoon!

Tuhkaa ja timantteja

Tuhkaa ja timantteja –nykykorukirja

Tuhkaa ja timantteja – Aska och diamanter –kirja dokumentoi suomalaisen nykykorun moninaisuuden samannimiseen näyttelyyn valittujen taiteilijoiden ja teosten kautta. Julkaisu avaa kiinnostavalla tavalla suomalaista nykykorua ilmiönä ja valottaa kunkin taiteilijan tapoja tehdä koruja. Kirjan kaikki tekstit ovat sekä suomeksi että ruotsiksi.

Julkaisun ovat toimittaneet Kiika Sarpola ja Päivi Ruutiainen. Kiika Sarpola opiskelee kulttuurituottajaksi Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Hankkeen kuraattori, lehtori Päivi Ruutiainen (FM) väittelee korutaiteesta Lapin yliopistossa lokakuussa 2012. Ruutiainen kirjoittaa julkaisussa nykykorusta näyttelyyn valittujen teosteon valossa. Tukholmalainen galleristi, korutaiteilija Sofia Björkman pohtii tekstissään nykykorun suomalaisuutta kansainvälisestä näkökulmasta. Taiteilijaesittelyt ovat HUMAKin kulttuurituottajaopiskelijoiden kirjoittamia.

Tuhkaa ja timantteja – Aska och diamanter julkaistaan 30.8.2012 Galleria Platinassa Tukholmassa hankkeen tulevan näyttelyn avajaisissa. Julkaisua voi ostaa Tuhkaa ja timantteja –näyttelyistä Tukholmassa Galleria Platinassa 31.8.-22.9., Lahden Muotohuoltamolla 3.-24.10. ja Lappeenrannassa Galleria Pihatossa 30.10.-25.11. tai HUMAKin julkaisujen tilauslomakkeella http://www.humak.fi/tutkimus/julkaisut/julkaisutilaukset.

Tuhkaa ja timantteja – Aska och diamanter

Kiika Sarpola & Päivi Ruutiainen (toim.)

Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja, sarja F, Katsauksia ja aineistoja 14, 2012.

ISBN 978-952-456-139-6

Sivumäärä: 56

Hinta: 15 € (opiskelijat, HUMAKin henkilökunta ja alumnit 10 €)

Tuhkaa ja timantteja on nykykorunäyttely, joka on osa World Design Capital Helsinki 2012 -ohjelmaa. Suomessa harvoin esiteltävä nykykoru on taidemaailmassa marginaalinen, rajoja rikkova ilmiö. Näyttely murtaa sekä korutaiteeseen liittyviä ennakkoluuloja että taidemaailman rajoja. Hankkeen tavoitteena on antaa suomalaisille korutaiteilijoille mahdollisuus saada teoksiaan laajasti esille ja kasvattaa nykykorun tunnettuutta.

Lisätietoja ja yhteydenotot:

Päivi Ruutiainen

Kuraattori ja lehtori

020-762 1205 / 0400 349 205

paivi.ruutiainen@humak.fi

Kiika Sarpola

Kulttuurituottaja

044 533 3437

kiika.sarpola@humak.edu

www.tuhkaajatimantteja.fi

Asiantuntijahaastattelu: Kuumailmapallolla Kallioon ja takaisin

Oona Tikkaoja on lehtori ja kuvataiteilija, jolla on suuria, kolmiulotteisia unelmia. HUMAKissa turkulaistaiteilija opettaa muun muassa taiteen tuntemusta ja graafista viestintää, mutta koulun ulkopuolella Tikkaoja taiteilee veistoksien, installaatioiden sekä performatiivisen ja verkkoon sijoittuvan taiteen parissa.

Oona tuorein, Design-pääkaupunkivuotta näyttävästi juhlistava teos kohoaa elokuussa 2012 Helsingin Kallioon. Veistoksen voi tekijän mukaan assosioida vaikkapa paviljonkina, hedelmänä tai hyrränä – Oona näkee siinä kuitenkin kuumailmapallon lailla korkeuksia kohti kohoavia toiveita. Lähes 10 metrinen teräksestä ja polykarbonaatista valmistettu ”Unelma” edustaa taiteilijan ominta linjaa kolmiulotteisten teosten rakentajana.

Syksyn koittaessa Oona laskee Kallion ”Unelman” käsistään ja lähtee kulkemaan kohti seuraava päämääräänsä: vuoden stipendiaattijaksoa University of California San Diegon Visual Arts -koulutusohjemassa ja väitöskirjan valmistumista. Tutustutaan tarkemmin lennokkaaseen taiteilijaan lennokkaan Unelman takana.

Mistä ajatus Unelman luomiseen lähti liikkeelle?
Sain Helsingin taidemuseolta tilauksen teoksesta, joka kommentoisi jotenkin Unioninkadun akselia – pitkää harmaata suoraa Tähtitornilta Kallion kirkolle. Unioninkadulla on runsaasti todisteita ihmisen tarpeesta kurkotella korkeuksia monin tavoin – kirkot, yliopistot, tähtitorni. Unelma-veistos kiteyttää nämä toiveet – se on toisesta, värikkäästä todellisuudesta laskeutunut mahdollisuuksien kulkuneuvo.

Teos tuli rakentaa siirreltäväksi niin, että se sijaitsisi jonkin aikaa Siltasaarenkadulla ja siirtyisi sitten rakenteilla oleville asuinalueille – esim. Kalasatamaan tai Jätkäsaareen. Pidin perusperiaatteenani, että siirrettävyyden ja Unioninkadun idea täytyy rakentaa sisälle teokseen kuitenkin niin, että ajatus kestää sijainnin muuttumisen ja että katsojalle jää tilaa tulkinnan assosiaatioille.

Havainnekuva Unelmasta, joka odottaa vielä ylleen värikästä huntua.

Mikä on sinun suurin unelmasi?
Innokkaana scifistinä unelmoin hieman samankaltaisesta yhteiskunnasta, jota Edward Bellamy maalailee Vuonna 2000 -teoksessaan. Ihmiset jakavat paljon, mutta voivat tehdä myös omia valintojaan. Uurastus ei ole ensisijaista, vaan henkinen hyvinvointi - ja kukoistavat taiteet.





Mistä ammennat inspiraatiota töihisi?
Monentasoisista ja -tyyppisistä asioista: ympäröivistä rakenteista, taiteesta, luonnon muodoista... Kaikesta, mikä kiehtoo mieltä.

Kuka on taiteellinen esikuvasi ja miksi?
Ihailen jotakuta taiteilijaa yhdestä, toista toisesta syystä. Olen kovin kiinnostunut esimerkiksi Fluxus-taiteilija Allan Kaprowin ajatuksista. Toisaalta taas installaatio-/videotaiteilija Matthew Barneyn luoma kokonainen maailma on hyvin vaikuttava.

Mikä opetustyössä on mielestäsi palkitsevinta ja miksi?
Antoisinta opettamisessa on ehdottomasti yhteinen tiedonrakentelu keskustellen aktiivisen opiskelijaryhmän kanssa. Palkitsevaa on esimerkiksi nähdä kurssin lopussa onnistuneita taittotöitä tai verkkosivuja opiskelijoilta, joilla ei kurssin alussa ollut lainkaan kokemusta graafisesta suunnittelusta.

Mikä tähän asti tekemistä projekteistasi on kasvattanut sinua eniten taiteilijana ja miten?
Ehdottomasti ensimmäinen julkaistu teokseni ”Vikuri ja Jääräpää”, joka koostu kahdesta luonnollisen kokoisesta puuhevosesta. Teosta työstäessäni aloitin vuoroin itseäni, aikaa ja resursseja vastaan kilvoittelevan työskentelytapani. Olen ehdottoman optimistinen, ja haluan monesti tehdä sellaista, mistä en etukäteen tiedä mitään - tämä edellyttää tietynlaista riskinottoa.

Millä mielin odotat Kalifornian opintojaksoa?
Odotan opintoja todella innolla - Visual Arts -koulutusohjemassa on vahvaa Fluxus -osaamista. Vihdoin saan tilaisuuden keskittyä sivussa olleeseen tutkimustyöhön, tutustua moniin hienoihin persooniin ja nähdä amerikkalaisia yliopistokäytäntöjä.

”Unelma” julkistetaan 16.8.2012 klo 14.00 Siltasaarenkadulla Helsingin Kalliossa. Lisätietoja seuraa Oonan blogissa.

Esittelyssä asiantuntija -sarja
HUMAKin kuukauden asiantuntijana esittäytyy Turun kampuksella työskentelevä taiteilija/lehtori Oona Tikkaoja.

Teksti: Elina Räihä

Ajatuksia valossa

Kuluneeseen vuoteen on tapana katsoa taaksepäin talven pimeydessä uuden vuoden ilotulitusta ja tammi-helmikuun kylmyyttä odotellessa. Itse katsastan kuluneen ja kartoitan tulevan mielelläni kesäkuun alussa. Kesän alussa takana näkyy työvuosi, joka kevään valon myötä saa merkityksensä – josta kerron kohta – ja jolloin edessä on hetken aikaa vieläkin enemmän valoa ja kesältä paljon odotettavaa. Näissä valon kirkastamissa ajatuksissa hahmottuu samalla jo uusi työvuosi, joka päättyy sitten ensi kesän aurinkoon.

Työvuosi saa merkityksensä todistuksensa saavista valmistuvista uusista kulttuurituottajista, jotka huokaisevat syvään kesää kohti saatuaan yhden elämänsä urakan valmiiksi. Opintojen aikana on kertynyt valtava määrä uutta osaamista meidän kaikkien nautittavaksi – työelämäsuhteiden kirjo, erilaiset harjoittelupaikat, projektit ja uudet omat ideat. Ja opinnäytetyöt: Raahe Festival & Raahen Rantajatsit , Lutakko liekeissä, Käpylän kyläjuhlat, Poikkitaideaula Jyväskylän taidemuseossa, 22-Pistepirkon toiminta ja tekemisen tapa, Baarit kulttuurituottajan työympäristönä, Extreme-elämyspalveluiden turvallisuus yleisötapahtumissa, Moniaistinen sirkusesitys näkövammaisille …. On aina yhtä hienoa allekirjoittaa todistuspapereita.

Samaan aikaan kesäkuun alussa Kulttuurituotannon yksikön kampuksille virtaa jo uutta väkeä. Tänäänkin pääsykokeissa on odotettu omaa vuoroa nurmikolla istuen, vähän tai enemmän palellen, karmeasti jännittäen ja mahdollisia syksyn opiskelijakavereita tutkaillen. Kaikki - opettajia varsinkaan unohtamatta - ovat syksyllä taas uuden edessä. Heille oppimisen halusta ja taidosta suuri kiitos!

Kesäkuun alussa katson myös yhtä aikaa eteenpäin ja taaksepäin työtodistuksia kirjoittaessani ja uusien opettajien työsopimuksia tehdessäni. Saan taas ensi vuoden tehdä töitä uusien osaavien ihmisten kanssa, vaikka unohdunkin samalla vähän muistelemaan sitä, mitä syksyllä muihin kulttuuriharrastuksiin siirtyvien konkarien kanssa on yhdessä HUMAKin matkalla koettu.

Kaikkea tätä on kiva ajatella kirkkaassa valossa kesän ammattimaisesti tuotettuja kulttuuririentoja odotellessa.