Hyvää syntymäpäivää Encatc!

Euroopan kulttuurituottajien, kulttuurituotannon kouluttajien ja opiskelijoiden yhteinen katto-organisaatio Encatc viettää tänä vuonna tasavuotisia syntymäpäiviään. Vuonna 1992 perustettu Encatc on kulttuurituotannon ja -politiikan johtava verkosto-organisaatio, jonka jäsenmäärä on kohonnut jo lähemmäs kahteensataan. Edustettuina on korkeakouluja, oppilaitoksia, yksityisiä järjestöjä, yrityksiä ja toimijoita yli 40 eri maasta, niin Euroopasta kuin muualtakin.

Näkyvin osa Encatcin toimintaa ovat kerran vuodessa jossakin päin Eurooppaa järjestettävät konferenssit. Viime vuoden tapahtuma pidettiin Helsingissä, jolloin järjestelyistä vastasivat kaikki Suomen viisi kulttuurituotannon koulutusta antavaa ammattikorkeakoulua (HUMAK, Metropolia, Novia, Seinäjoki amk ja Mikkelin amk). Tänä vuonna järjestelyiden vetovastuun otti Goldsmith University Lontoosta, Iso-Britanniasta.

Lontoon seminaarin teemana oli verkostoituminen. Otsikon Networked Culture alle saatiin mahtumaan esitelmiä, työryhmätyöskentelyä ja tutustumiskäyntejä eri kulttuurialan kohteissa. Key note -speakereina toimivat Karen Stephenson Rotterdamin yliopistosta, Graham Sheffield British Councilista sekä Dick Penny Watershed Media Centeristä, Bristolista.

Yhdysvalloista kotoisin oleva Stephenson on erikoistunut sosiaalisissa verkostoissa syntyvien toimintamallien arviointiin ja kehittämiseen. Esitelmässään hän korosti sosiaalisen pääoman merkitystä niin kulttuuristen innovaatioiden kuin yhteiskunnallisten ja poliittisten prosessien muotoutumisessa. Sosiaalisen median aikakaudella verkostojen rakentaminen on helppoa, mutta monessakaan organisaatiossa ei osata näiden luonnetta arvioida tai hyödyntää riittävissä määrin. Verkostot ovat myös liian usein henkilökeskeisiä ja tehottomia tarkasteltaessa niihin uhrattujen työtuntien ja niistä saadun hyödyn välistä suhdetta. Stephenson - joka toimii useiden hallitusten ja yhtiöiden konsultoijana - pyrkii omassa työssään luomaan analyysimenetelmiä ja käytäntöjä, joilla edesautetaan verkostokapasiteetin vahvempaa hyödyntämistä.

Oman esimerkkinsä verkostojen käytöstä antoivat Graham Sheffield kertomalla British Councilin toiminnasta maailmalla sekä Dick Penny, joka on ollut mukana perustamassa Bristoliin Watershedin mediakeskusta. Jälkimmäinen kerää saman katon alle kulttuurialan eri toimijoita antaen näille työskentelytiloja, luoden mahdollisuuksia yleisöjen kohtaamiseen ja edesauttaen muillakin tavoin taiteilijoiden yhteistoimintaa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Esitelmien ohella konferenssissa kuultiin referaatteja käynnissä olevista tieteellisistä hankkeista. Aiheet ulottuivat kulttuuritapahtumien saavutettavuuden kehittämiseen Espanjassa, kirjallisuuden tuotannon nykytilanteen kartoitukseen Kreikassa, musiikin ja kulttuurialan toimijoiden yhteistyön arviointiin Italiassa, kulttuuriyrittäjyyden esittelyyn Afrikassa, museoiden kansainvälisen yhteistyön tarkasteluun Ruotsissa tai yhteisöllisyyttä kasvattavien metodien kehittämiseen Serbiassa.

Pienemmissä työryhmissä keskusteltiin kulttuurialan kansainvälistymisen nykytrendeistä, olympialaisten merkityksestä kulttuurituotantoon, vertaisarvioinnin ja yritystoiminnan välisestä suhteesta ja esittävän taiteen sekä innovatiivisten ja vaihtoehtoisten tuotantojen keskinäisestä dynamiikasta. Itse osallistuin ryhmään, joka keskittyi museotyössä käytettävien digitaalisten resurssien hyödyntämiseen. Käytännön tasolla aiheeseen tutustuttiin lähemmin seuraavaan päivään ajoitetun Tate Modern -museon vierailun yhteydessä. Museon tuotannosta ja digitaalisten resurssien käytöstä vastaavat tahot esittelivät työtään ja tutustuttivat ryhmän jäsenet museossa käytössä oleviin menetelmiin.

Kolmipäiväinen konferenssi kokosi paikalle yli kaksisataa osallistujaa eri puolilta maailmaa. Verkostoitumisen mahdollisuutena tämänkaltaiset kokoontumiset ovat tietenkin ylittämättömät. Jo olemassaolevien verkostojen ylläpito ja uusien kehittäminen kuuluvat aina konferenssien oheisohjelmaan, eikä niiden merkitystä oman työn ymmärtämisessä ja tiedon välittämisessä oppilaitoksen sisällä voi kylliksi korostaa.

Encatc on kaksikymmenvuotiaana vireä, energiaa ja intohimoa täynnä oleva nuorukainen, jonka seurassa ei aika käy pitkäksi.

Pekka Vartiainen
yliopettaja