Veeran vaihtokokemuksia Karlstadista

Päätin aikalailla heti opiskelujen alettua, että lähden vaihtoon, siitä ei ollut epäilystäkään. Kohteista minua kiinnosti oikeastaan aika moni, eniten Britannia, Saksa, Itä-Eurooppa ja Ruotsi. Halusin vaihtoon osin perinteisten syiden takia, mutta koetin miettiä asiaa myös ammatillisesti ja omien vahvuuksieni puolelta pidemmälle. Olen matkustellut, seikkaillut ja opetellut kansainvälisyyttä koko ikäni, joten tarvetta rajojen kokeilemiselle tai muulle sekoilulle ei ollut. Lähdin ennen kaikkea etsimään hyvää koulua, jossa opiskella sellaisia kursseja, joita HUMAKilla ei ollut tarjolla, matkustelemaan ja oppimaan maasta lisää, kartuttamaan jo ihan mukiinmenevää ruotsintaitoa ja löytämään edes pari mukavaa tyyppiä. Bonuksena olisi mukavaa luoda ammatillisia suhteita. Kyllästyn arkielämään myös joskus liiankin helposti, joten tämmöisiä haasteita (jotka usein myös kaduttavat jossain vaiheessa) on pakko olla odotettavissa vähintään puolivuosittain.

Ruotsiin liittyy paljon vahvoja ennakkoluuloja, niin kuin mihin tahansa maahan. Halusin ennen kaikkea tsekata, ovatko ruotsalaiset kauniimpia, tyylikkäämpiä ja iloisempia ja on osaavatko he hoitaa yhteiskuntaansa niin, että kaikilla on periaatteessa hyvä olla. Myös maahanmuuttopolitiikka ja kulttuuritapahtumien kirjo kiinnostivat. Ilokseni ja yllätyksekseni pystyin toteamaan, että kliseet eivät ole vain kliseitä vaan totta.

Vaihtokohteeksi valikoitui Keski-Ruotsissa Värmlannin läänissä sijaitseva kaupunki nimeltä Karlstad. Kaupunki on noin Jyväskylän kokoinen opiskelijakaupunki, jossa on 90 000 asukasta ja yksi maan suurimmista yliopistoista Karlstad Universitet. Kaupunki sijaitsee Tukholman ja Oslon välissä niin, että kumpaakin on muutaman tunnin matkustaminen.

Karlstadin yliopisto oli ehdottomasti yksi vaihdon parhaista puolista. Opetus oli laadukasta ja iso ja suhteellisen uusi laitos pyöri moitteettomasti. Opiskelijoita oli noin 20 000, joista hyvin monet maahanmuuttajataustaisia ja noin 250 vaihto-oppilaita. Lukujärjestyksessäni olivat kurssit:

• Intercultural communication in media, arts and literature (7,5 op)
• Web design and digital imaging (15op)
• Swedish as a foreign language 4. (7,5op)

Ensimmäisessä jaksossa oli web design, jonka kuvittelin olevan jotain perinteistä mediasta ja sen vaikutuksista lässyttämistä höystettynä myös käytännön toiminnalla. Toisin oli. Kurssi oli älytöntä tykitystä nettisivujen teosta, dreamweaver-ohjelmasta javascriptiin ja raakaan koodaukseen, toinen puoli oli kuvien analysointia ja Photoshopin käyttöä. Digital Imaging-osiossa viilattiin lisäksi nettisivujen ja graafisen ulkoasun ilmettä. Suurimmalla osalla osallistujista oli jonkinlaista kokemusta alasta tai he opiskelivat sitä täysipainoisesti. Kurssi oli yksi elämäni stressaavimmista jaksoista, lähes koskaan ei ole tarvinnut yrittää niin kovasti päästäkseen läpi. Nyt olen kuitenkin tosi onnellinen, että taistelin.

Ruotsin kurssi oli rento ja keskusteleva ja suomalaisena, ruotsia melko hyvin taitavana, ainakin kieliopin osalta jopa helpohko. Antoi paljon uutta sanastoa ja rohkeutta käyttää kieltä, eikä tunneilla takerruttu virheisiin. Opettaja oli rennon innokas ruotsalainen ja tunneilla käytettiin vain ruotsia.

Viimeinen taidekurssi oli myöskin omasta mielestäni todella mukava. Aihepiirien kokonaisuus oli miltei hämmentävä sekoitus afrikkalaisesta elokuvasta hiphop-kulttuuriin ja kuolemakäsitykseen. Tunnit sisälsivät paljon esimerkkejä kirjoista, leffoista, tv-sarjoista ja artikkeleista ja keskustelu oli kiinnostavaa, koska osallistujat olivat varmasti yli kymmenestä maasta. Kurssilla luettiin romaani, josta oli sekä kirjallinen että suullinen tehtävä. Lopputyönä oli pitkä essee, jonka aiheen sai käytännössä valita vapaasti kurssiin liittyen. Opettaja oli sujuvaa englantia puhuva Andreas. Välillä tällä kurssilla tuli autuaan tiedostavaksi taiteen analyysistä ja siihen liittyvästä akateemisesta ylemmyydentunteesta, ah.

Yliopistolla toimi myös kuntosali ja ohjattuja ryhmätunteja, joille pääsi erillisellä kortilla. Lisäksi hyvä tapa musiikki-ihmisille on upottautua paikalliseen porukkaan yliopiston kuoron kautta. Itse lauloin siinä, taso oli hyvä ja hienoja keikkoja tarjolla. ISAK eli international student association oli etenkin vaihto-opiskelijoille toimiva järjestö, johon sai liittyä halvalla. He järjestivät paljon juhlia ja mm. ruotsin tunteja. Itse en ollut jäsen, koska toiminta oli minun mielestäni melko kämästä ja bileet tylsiä, mutta osa tykkäsi paljonkin. Kv-asioissa sai apua hyvin ja nopeasti, yliopistolla toimi myös terveydenhuolto ja esimerkiksi psykologin palvelut. Toimivaa!

Vaihtoon kannattaa ehdottomasti lähteä. Se tuo arvostusta kotimaahan ja omiin kavereihin ja perheeseen. Se opettaa sietämään epämukavuutta ja rohkaisee puhumaan, luomaan kontakteja ja hoitamaan jokapäiväiset asiat. Toisaalta se tarjoaa ennen kuulumatonta vapautta, johon ei kuulu tapaamisia tai laajoja sosiaalisia verkostoja. Puhelin ei soi moneen päivään. Opiskelu saattaa olla aivan erilaista ja motivoida tai antaa uusia ideoita. Saattaa löytää sielunkumppanin. Tukirahaa on ihan kivasti, joten voi matkustella ja voi juhliakin sopivassa tasapainossa, kun kukaan ei kerrankaan tunne sinua. Ruotsiin suosittelen lähtemään kielen, tapojen, läheisyyden ja toimivuuden takia. Karlstad sopii niille, joille keskisuuri ja normaali kaupunki on ok.

Veera Tuhkala, kulttuurituotannon opiskelija Jyväskylästä.

Kuva 1. Heidi ja Veera.

Kuva 2. Lätkätunnelmissa.

Kuva 3. Lähikaupungissa Karlskogassa.